Toukokuun alussa, kun Colin Powell vieraili Israelissa ja miehitetyillä alueilla, hän tapasi Palestiinan uuden pääministerin Mahmoud Abbasin ja erikseen pienen ryhmän kansalaisyhteiskunnan aktivisteja, mukaan lukien Hanan Ashrawi ja Mostapha Barghuti. Barghutin mukaan Powell ilmaisi hämmästyneen ja lievän tyrmistyksen siirtokuntien tietokonekartoista, kahdeksan metriä korkeasta aidasta ja kymmenistä Israelin armeijan tarkastuspisteistä, jotka ovat tehneet palestiinalaisten elämästä niin vaikeaa ja tulevaisuuden niin synkän. Powellin näkemys Palestiinan todellisuudesta on vähintäänkin puutteellinen hänen korkeasta asemastaan huolimatta, mutta hän pyysi materiaalia viedäkseen mukaansa, ja mikä tärkeintä, hän vakuutti palestiinalaisille, että Bushin Irakissa tekemä sama ponnistus oli nyt etenemissuunnitelman toteuttaminen. Hyvin saman asian totesi toukokuun viimeisinä päivinä Bush itse arabimedialle antamissaan haastatteluissa, vaikka hän tavalliseen tapaan painotti yleisiä asioita kuin mitään erityistä. Hän tapasi palestiinalaisten ja israelilaisten johtajia Jordaniassa ja aiemmin suuria arabijohtajia, lukuun ottamatta tietysti Syyrian Bashir al-Asadia. Kaikki tämä on osa sitä, mikä nyt näyttää suurelta amerikkalaiselta edistykseltä. Se, että Ariel Sharon on hyväksynyt tiekartan (riittävin varauksin hänen hyväksymisensä heikentämiseksi), näyttää ennustavan hyvää elinkelpoiselle Palestiinan valtiolle.
Bushin näkemys (sana osuu oudon unenomaiseen sävelen siinä, mitä on tarkoitus olla kovapäinen, lopullinen ja kolmivaiheinen rauhansuunnitelma) on tarkoitus saavuttaa uudelleenjärjestetyllä viranomaisella, kaiken israelilaisia vastaan kohdistuvan väkivallan ja kiihottamisen eliminoinnilla ja Israelin vaatimukset täyttävän hallituksen ja suunnitelman laatineen ns. kvartetin (USA, YK, EU ja Venäjä) asettaminen. Israel puolestaan sitoutuu parantamaan humanitaarista tilannetta, keventämällä rajoituksia ja poistamalla ulkonaliikkumiskielto, vaikka missä ja milloin ei ole määritelty. Kesäkuuhun 2003 mennessä ensimmäisen vaiheen on määrä purkaa myös viimeiset 60 kukkulan laella olevaa siirtokuntaa (ns. "laittomat etuvartiosiirtokunnat, jotka on perustettu maaliskuussa 2001), vaikka mitään ei puhuta muiden poistamisesta, jotka muodostavat 200,000 200,000 siirtokuntaa Länsirannalla ja Gaza, puhumattakaan liitetyssä Itä-Jerusalemissa olevista 2003 XNUMX muusta. Toinen vaihe, jota kuvataan siirtymävaiheeksi kesäkuusta joulukuuhun XNUMX, keskittyy varsin oudolla tavalla "mahdollisuuteen luoda itsenäinen Palestiinan valtio väliaikaisilla rajoilla ja suvereniteettiin liittyvillä ominaisuuksilla" - mitään ei ole määritelty - huipentuu kansainväliseen konferenssi, jossa hyväksytään ja sitten "luodataan" Palestiinan valtio, jossa on jälleen "väliaikaiset rajat". Kolmannen vaiheen tarkoituksena on lopettaa konflikti kokonaan, myös kansainvälisen konferenssin avulla, jonka tehtävänä on ratkaista vaikeimmat kysymykset: pakolaiset. , < <
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita