Israelin armeija: Meitä on ohjeistettu lyömään Hamasia ankarasti
Robert Naiman
Lähde: Tietoinen kommentti
http://www.juancole.com/2014/07/israeli-instructed-hamas.html
Benjamin Netanyahun hallitus on käynnistänyt uuden sodan palestiinalaisia vastaan Gazassa, sodan, jonka väitetyt perustelut saavat George W. Bushin tekosyistä hänen laittomalle hyökkäykselleen Irakiin verrattuna haisemaan hyvältä. Toistaiseksi Yhdysvallat, Netanjahun tärkein mahdollistaja, ei ole ollut halukas pysäyttämään verilöylyä, kuten se voisi helposti tehdä, koska Washington ei ole vielä kuullut tarpeeksi amerikkalaisten valitus olla käyttämättä verorahojaan tappaa lapsia Gazassa.
Oletetaan, että uskot, että on vain sotia ja on epäoikeudenmukaisia sotia, kuten monet ihmiset tekevät. Onko Netanjahun sota Hamasia vastaan Gazassa oikeudenmukainen sota? Oikeudenmukaisella sodalla on oltava oikeudenmukainen loppu, ja oikeudenmukaisen lopun on oltava riittävän hyvä korvaamaan kaikki sodan aiheuttamat epäoikeudenmukaisuudet. Oikeudenmukaista päämäärää ei saa saavuttaa rauhanomaisin keinoin, ja yritykset käyttää rauhanomaisia keinoja oikeudenmukaisen päämäärän saavuttamiseksi ovat olleet loppuunmyytyjä.
Ei ole uskottavaa tarinaa siitä, että Netanjahun sota olisi oikeudenmukainen sota. Kuten JJ Goldberg kertoo Juutalainen päivittäinen eteenpäinIsraelin armeijan päätiedottaja antoi 8. heinäkuuta perustelut Netanyahun sodalle Gazaa vastaan: "Poliittinen porras on ohjeistanut meitä lyömään Hamasia ankarasti."
Se ei ole oikeudenmukainen sota. Ei ole olemassa yhtä ainoaa tavoitetta, jonka tappamisen pitäisi saada aikaan. Tavoitteena on tappaa itsensä.
Kuten Goldberg ja Max Blumenthal Huomaa, että Israelin poliittisessa järjestelmässä esiintyvän rasistisen koston kiihkon, johon Netanjahun sotilaallisen kiihtymisen oletetaan reagoivan, Netanyahu itse on tarkoituksella kehittänyt.
Kuten Goldberg kertoo Eteenpäin [korostukseni]:
Kun [kolmen siepatun israelilaisen yeshiva-pojan] katoamisesta tiedettiin, joukot aloittivat massiivisen, 18 päivää kestäneen etsintä- ja pelastusoperaation, tunkeutuen tuhansiin koteihin, pidättäen ja kuulustellakseen satoja ihmisiä, kilpaakseen kelloa vastaan. Vasta 1. heinäkuuta poikien ruumiiden löytymisen jälkeen paljastui totuus: hallitus oli tiennyt melkein alusta asti, että pojat olivat kuolleet. Se piti yllä fiktiota, että se toivoi löytävänsä heidät elossa tekosyynä purkaa Hamasin Länsirannan toiminnot.
Alkuperäinen todiste oli nauhoitus uhrin Gilad Shaerin epätoivoisesta matkapuhelinpuhelusta Moked 100:een, Israelin 911:een. Kun nauha saapui turvallisuuspalveluille seuraavana aamuna – Moked 100:n henkilökunta oli laiminlyönyt sen tuntikausia – teinin kuultiin kuiskaavan: "He ovat kidnapannut minut ” ("hatfu oti"), jota seurasi huudot "Päät alas", sitten tulitus, kaksi voihtelua, lisää laukauksia, sitten laulu arabiaksi. Sinä iltana etsijät löysivät sieppaajien hylätyn, poltetun Hyundain, jossa oli kahdeksan luodinreikää ja poikien DNA. Ei ollut epäilystäkään.
Pääministeri Benjamin Netanjahu määräsi välittömästi kuolinsyyn. Toimittajat, jotka kuulivat huhuja, kertoivat Shin Betille, että he halusivat gag-käskyn auttamaan etsintöä. Julkisen kulutuksen osalta virallinen sana oli, että Israel "toimii olettaen, että he ovat elossa". Se oli yksinkertaisesti sanottuna valhetta.
[...]
[Netanyahun] retoriikka herätti odotuksia, että Hamasin hävittämisen jälkeen Länsirannalla hän jatkaisi Gazaan. Hamas Gazassa alkoi valmistautua siihen. Israelin oikeisto – uudisasukkaiden johtajat, oman puolueensa kovan linjan kannattajat – alkoivat vaatia sitä.
Goldberg huomauttaa, että ennen Netanjahun kostopropagandakampanjaa ja hänen väkivaltaista Hamasin kannattajien tukahduttamista Länsirannalla Hamas ei ollut ampunut yhtään rakettia Gazasta ja oli suurelta osin tukahduttanut pienempien jihadiryhmien tulen. Mutta Goldberg sanoo [taas, painotukseni]:
Kidnappaus ja tukahduttaminen järkyttävät tasapainoa. Israelissa suru ja viha poikien katoamisesta kasvoivat tasaisestikeksitty mysteeri venytetty toiseen ja kolmanteen viikkoon. Mielenosoituksia ja rukouskokouksia pidettiin eri puolilla maata ja juutalaisyhteisöissä ympäri maailmaa. Äidit olivat jatkuvasti televisiossa. Yksi heistä kääntyi YK:n puoleen Genevessä pyytääkseen poikansa paluuta. Juutalaiset kaikkialla olivat ahdistuksessa Israelia vaivaavan barbaarisen arabiterrorismin lakkaamattomasta uhkasta.
Tämäkin oli harhaanjohtavaa. Viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet Israelin historian rauhallisimmat. Terrori-iskut ovat murto-osa painajaisten intifadavuosien tasosta – vain kuusi kuolemaa koko vuonna 2013. […]
Kun ruumiit lopulta löydettiin, israelilaisten viha räjähti kostokutsuihin, katumellakoihin ja lopulta murhaan.
[...]
Gazassa johtajat menivät maan alle. Rakettien valvontaryhmät lakkasivat toimimasta ja jihadin rakettien ampuminen lisääntyi. Terroriryhmät alkoivat valmistautua vastahyökkäykseen Israeliin tunneleiden kautta. Yksi tunneli räjähti 19. kesäkuuta näennäisessä työonnettomuudessa tappaen viisi Hamasin pyssymiestä, vakuuttaen jotkut Gazassa Israelin hyökkäyksen alkamisesta ja vahvistaen samalla Israelin pelkoa Hamasin suunnittelevan terroria koko ajan.
Kesäkuun 29. päivänä Israelin ilmahyökkäys rakettiryhmää vastaan tappoi Hamasin toimihenkilön. Hamas protestoi. Seuraavana päivänä se päästi valloilleen rakettituloksen, ensimmäisen sitten vuoden 2012. Tulitauko oli ohi.
Kuten Goldberg dokumentoi julkaisussa Eteenpäin, tämän kriisin valmisti Netanyahu poliittisiin tarkoituksiin.
Yhdysvaltain hallituksella on monia vipuja Netanyahun suhteen. Tietenkin Yhdysvallat antaa Netanjahulle miljardeja Yhdysvaltain veronmaksajien dollareita vuodessa, mutta vaikka olisi poliittisesti vaikeaa (lievästi sanottuna) katkaista Yhdysvaltain sotilaallista apua, Obaman hallinto ei kuitenkaan pystynyt katkaisemaan sotilaallista apua egyptiläisille. sotilasvallankaappaus, vaikka Yhdysvaltain laki sitä selvästi vaatii – hallinnolla on monia muita, hienovaraisempia vipuja Netanyahua vastaan, joita se voisi käyttää antamatta AIPAC:lle, ADL:lle ja heidän liittolaisilleen sopivaa kohdetta vastahyökkäykseen. Hallinto voisi lisätä julkista kritiikkiään Netanjahua kohtaan. Hallinto voisi ilmoittaa, että se saattaa pidättäytyä käyttämästä veto-oikeutta Netanjahun tuomitsevaa YK:n päätöslauselmaa vastaan. Hallinto saattaa "vuotaa", että se syventää ponnistelujaan saada Hamas poliittisesti mukaan, ja antaa sitten kiistämättömän kiellon, kun näitä pyrkimyksiä arvostellaan. Hallinto tietää hyvin, että sillä on kaikki nämä vivut ja paljon muuta. Kaikki mitä siltä puuttuu, riittää julkista poliittista painostusta käyttää niitä lopettamaan tappaminen.
Menneisyydestä tiedämme, miten tämä päättyy. Se päättyy uuteen tulitaukoon. Keskeinen kysymys on, kuinka monta ihmistä tällä välin kuolee ja loukkaantuu. Presidentti Obaman pitäisi käyttää kaikkia hänen vipujaan lopettaaksesi tappamisen nyt.
Robert Naiman on politiikan johtaja yrityksessä Pelkkää ulkopolitiikkaa. Naiman on työskennellyt politiikan analyytikkona ja tutkijana Taloudellisen ja poliittisen tutkimuksen keskus ja Public Citizen's Global Trade Watch. Hän on suorittanut kauppatieteiden ja matematiikan maisterintutkinnon Illinoisin yliopistosta, ja hän on opiskellut ja työskennellyt Lähi-idässä. Voit ottaa häneen yhteyttä tätä.
Aiheeseen liittyvä video:
BBC News: "Tuhoa Khan Younisin ilmaiskun jälkeen Gazassa"
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita