Vladimir Putin, Recep Tayyip Erdogan ja Hassan Rouhani pitävät huippukokouksen keskiviikkona Sotšissa keskustellakseen Syyriasta. Venäjä, Turkki ja Iran ovat kolme voimatekijää Astanan neuvotteluissa – joissa useat tulitauot, niin vaikeina kuin ne ovatkin, ainakin kehittyvät hitaasti mutta varmasti kohti perimmäistä tavoitetta – poliittista ratkaisua.
Vakaa Syyria on ratkaisevan tärkeä kaikille Euraasian yhdentymisen osapuolille. Kuten Asia Times raportoitu, Kiina on tehnyt selväksi, että rauhoittuneesta Syyriasta tulee lopulta uusien silkkiteiden solmukohta, joka tunnetaan nimellä Belt and Road Initiative (BRI).
Ratkaisemattomista sota- ja rauhakysymyksistä poissa on vieläkin valaisevampaa seurata, kuinka Turkki, Iran ja Venäjä pelaavat päällekkäisiä versioitaan Euraasian taloudellisesta integraatiosta ja/tai BRI:hen liittyvästä liiketoiminnasta.
Paljon liittyy rautatieverkkojen väliseen energia- ja liikenneyhteyksiin – ja edelleen tiellä suurnopeusrautatieverkkoon – ja siihen, mitä olen kuvaillut 2000-luvun alusta lähtien, kuten Pipelineistan.
Baku-Tblisi-Ceyhan (BTC) -putki, edesmenneen tohtori Zbigniew "Grand Chessboard" Brzezinskin henkilökohtaisesti Bakussa välittämä kauppa, oli Clintonin hallinnon suuri energia-/geopoliittinen vallankaappaus, joka asetti napanuoran Azerbaidžanin välille. Georgia ja Turkki.
Nyt tulee Baku-Tblisi-Kars (BTK) -rautatie, jonka Erdogan avasi suurella tuulella yhdessä Azerbaidžanin presidentin Ilham Alijevin ja Georgian pääministerin Giorgi Kvirikashvilin kanssa, mutta myös Kazakstanin pääministeri Bakhytzhan Sagintajev ja Uzbekistanin pääministeri Abdulla Aripov. Loppujen lopuksi tässä on kyse Kaukasuksen yhdentymisestä Keski-Aasiaan.
Erdogan todella meni edelleen: BTK on "tärkeä ketju New Silk Roadilla, jonka tavoitteena on yhdistää Aasia, Afrikka ja Eurooppa." Uusi liikennekäytävä on konfiguroitu tärkeäksi Euraasian solmukohdaksi, joka yhdistää Kaukasuksen ja Keski-Aasian lisäksi suuressa kuvassa EU:n Länsi-Kiinaan.
BTK on vasta alkua, kun otetaan huomioon pitkän aikavälin strategia kiinalaisten rakentamien suurnopeusjunien kautta Xinjiangista Keski-Aasian halki aina Iraniin, Turkkiin ja tietysti unelmakohteeseen: EU:hun. Erdogan näkee selvästi, kuinka Turkki on strategisesti sijoitettu hyötymään siitä.
BTK ei tietenkään ole ihmelääke. Muita Iranin ja Turkin välisiä liityntäpisteitä syntyy, ja muut keskeiset BRI-yhdysjohdot kiihtyvät lähivuosina, kuten Euraasian Land Bridge uudistetun Trans-Siperian yli ja jäinen versio Maritime Silk Roadista: Northern Merireitti arktisen alueen poikki.
Erityisen mielenkiintoista BTK-tapauksessa on Pipelineistanin liitäntä Trans-Anatolian kaasuputki (TANAP), joka tuo maakaasua valtavalta Azeri-kaasukentältä Shah Deniz-2:lta Turkkiin ja lopulta EU:hun.
Turkkilainen analyytikko Cemil Ertem korostaa, että "kuten TANAP, BTK Railway ei vain yhdistä kolmea maata, vaan on myös yksi Aasian ja Euroopan ja erityisesti Kazakstanin ja Turkmenistanin satamien tärkeimmistä kauppa- ja kuljetusreiteistä. Se yhdistää Keski-Aasian Turkkiin Istanbulin Marmaray-projektin ja Kaspian alueen kautta. Yhdessä Southern Gas Corridorin kanssa, joka muodostaa TANAPin selkärangan, se yhdistää myös Etelä-Kiinan meren satamat Eurooppaan Turkin kautta.
Ei ole ihme, että BTK on saanut hurmioituneen vastaanoton kaikkialla Turkissa – tai, pitäisikö sanoa, aiemmin nimellä Vähä-Aasia tunnetussa. Se osoittaa graafisesti Ankaran kääntymisen itään (kuten Kiinan kanssa käytävän kaupan lisääntyessä) sekä uuden askeleen Ankaran ja Moskovan äärimmäisen monimutkaisessa strategisessa keskinäisessä riippuvuudessa; Keski-Aasian "stanit" kuuluvat loppujen lopuksi Venäjän historialliseen vaikutuspiiriin.
Lisätään siihen vielä Venäjän S-400-ohjuspuolustusjärjestelmän myynti Ankaralle sekä Venäjän ja Kiinan kiinnostus saada Turkista Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) täysjäseneksi.
IPI:stä IP:hen ja sitten II
Vertaa nyt BTK:n vallankaappausta johonkin Pipelineistanin tavaramerkistä kallioon roikkuvaan saippuaoopperaan; IPI (Iran-Pakistan-India), jota aiemmin kutsuttiin nimellä "the rauhan putki".
Alun perin IPI:n piti yhdistää Kaakkois-Iran Pohjois-Intiaan Balochistanin yli Pakistanin Gwadarin sataman kautta (nykyisin Kiinan ja Pakistanin talouskäytävän (CPEC) keskeinen keskus). Bushin ja Obaman hallinnot tekivät kaikkensa estääkseen IPI:tä koskaan rakentamasta ja panostivat sen sijaan kilpailevaan TAPI:hen (Turkmenistan-Afghanistan-Pakistan-Intia) – joka itse asiassa kulkisi sota-alueen läpi Heratista itään Afganistanissa.
TAPI saatetaan lopulta rakentaa – vaikka Talebanilta evättiin leikkaus (täsmälleen sama väite oli 20 vuotta sitten ensimmäisen Clintonin hallinnon aikana: kauttakulkuoikeudet). Viime aikoina Venäjä tehosti peliään, kun Gazprom vietteli Intian kumppaniksi TAPI:n rakentamisessa.
Mutta sitten tuli Venäjän energiaministeri Aleksandr Novakin äskettäinen ilmoitus: Moskova ja Teheran allekirjoittavat yhteisymmärryspöytäkirjan rakentaakseen 1,200 XNUMX kilometriä kaasuputken Iranista Intiaan; kutsu sitä II. Ja Gazprom investoi samalla reitin varrella oleviin tutkimattomiin Iranin kaasukenttiin.
Lukuun ottamatta Gazpromin suurta voittoa – sen ulottuvuuden laajentaminen Etelä-Aasiaan – pääasia on, että hanke ei ole alkuperäinen IPI (todellisuudessa IP), jossa Iran jo rakensi osuuden rajalle ja tarjosi apua Islamabadille. rakentaa oman alueensa; liike, jota Yhdysvaltojen pakotteet vaivasivat. Gazprom-projekti on vedenalainen putki Persianlahdelta Intian valtamerelle.
New Delhin näkökulmasta tämä on äärimmäinen win-win. TAPI on edelleen painajaismainen ehdotus, ja Intia tarvitsee kaiken mahdollisen kaasun nopeasti. Olettaen, että Trumpin uuden hallinnon "Indo-Tyynenmeren" -retoriikka pitää paikkansa, New Delhi luottaa siihen, ettei sille lyödä pakotteita, koska se käy kauppaa sekä Iranin että Venäjän kanssa.
Ja sitten Putinin äskettäisestä Teheran-vierailusta tuli toinen keskeinen kehityssuunta: ajatus – suoraan BRI:stä – rakentaa rautatieyhteys Pietarin (Itämerellä) ja Chabaharin sataman välille Persianlahden lähelle. Chabahar sattuu olemaan Intian BRI-vastauksen avainkeskus: a merikaupan linkki Afganistaniin ja Keski-Aasiaan Pakistanin ohitse ja yhdistetty pohjois-etelä-liikennekäytävään (INSTC), jonka keskeisiä jäseniä ovat Kaukasuksen ja Keski-Aasian maiden ohella Iran, Intia ja Venäjä.
Et tarvitse säämiestä nähdäksesi, mihin suuntaan tuuli puhaltaa Euraasian poikki; integraatio, kaikin puolin.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita