Presidentti George W. Bush, joka tukeutui 1700-luvun puolivälin aikakaudelle suunniteltuun kiireelliseen perustuslailliseen määräykseen, jolloin kongressi kokoontui vain muutaman kuukauden ajan vuodessa ja kesti kuusi kuukautta päästä minne tahansa, käytti senaatin kesätauon nimittääkseen YK:n basher John Boltonista tulee Yhdysvaltain uusi suurlähettiläs maailmanlaajuiseen organisaatioon. Väliaika tarkoittaa, että senaatin vahvistusta ei tarvita.
Boltonin nimittäminen lähettää YK:hon Yhdysvaltain edustajan, joka on ilmoittanut, ettei Yhdistyneitä Kansakuntia ole. Kun Yhdysvallat johtaa, YK seuraa. Kun se sopii meidän etujemme mukaiseksi, teemme niin. Kun se ei sovi meidän etujemme mukaiseksi, emme tee sitä. Hän sanoi, että YK:n päämajan kymmenen ylintä kerrosta voitaisiin repiä pois, eikä kukaan tietäisi eroa. (Hän teki molemmat huomautukset vuoden 1994 keskustelussa minun ja muiden kanssa - ks http://www.ips-dc.org/comment/bennis/boltontrans.htm.) Ja hän kirjoitti Wall Street Journalissa, että Yhdysvalloilla ei ole oikeudellista velvoitetta noudattaa sopimuksia, jotka se on allekirjoittanut ja ratifioinut.
Tämä tarkoittaa, että Yhdysvaltain uusi suurlähettiläs tulee Yhdistyneisiin Kansakuntiin, joka on yksiselitteisesti sitoutunut Bushin hallinnon pitkäaikaiseen yksipuoliseen politiikkaan: kansainvälisen oikeuden rikkominen ja YK:n riippumattomuuden, merkityksen ja merkityksen heikentäminen.
Se näyttää synkältä päivästä niille, jotka taistelevat saadakseen takaisin YK:n osana maailmanlaajuista vastustusta Yhdysvaltain pyrkimyksille kohti sotaa ja imperiumia. Bushin politiikan todelliset vaarat YK:ssa ovat valitettavasti jo hyvässä vauhdissa. Näihin kuuluu ulkoministeriön virkamiehen asettaminen uuteen hallinto-asioiden alipääsihteerin tehtävään, jonka tehtävänä on virtaviivaistaa pääsihteerin omaa henkilöstöä. Näennäisesti väitetyn korruption estämiseksi todellinen vaikutus on se, että USA:n silmät ja korvat, ja mikä tärkeintä, vastuu Washingtonille asetetaan YK:n keskipisteeseen. Bushin hallinto on myös onnistunut saamaan YK:n tuen ns. demokratiarahaston perustamiselle, jonka tarkoituksena on antaa etuoikeus niille kehitysmaille, jotka ovat valmiita hyväksymään USA:n hallitsemat poliittiset järjestelyt.
Boltonin nimittäminen edustaa raivostuneiden voittoa realisteista, mutta ei ole epäilystäkään, että hän edustaa, vaikkakin liioiteltuna, Bushin hallinnon YK-vastaisia näkemyksiä. Ne, jotka väittivät, että Boltonia pitäisi vastustaa, koska hän ei edustanut Yhdysvaltain politiikkaa, harjoittivat yksinkertaisesti toiveajattelua.
Mutta tapaaminen sisältää joitain lohdutuspalkintoja.
Bolton saapuu YK:hon mittaamattoman heikentyneenä, koska Yhdysvaltain senaatti kieltäytyi viiden kuukauden kuulemisten jälkeen vahvistamasta hänen nimitystä.
Se, että Condoleezza Rice kieltäytyi tekemästä Boltonista sijaisensa, osoittaa, että hän ei ole hänen ulkoministeriönsä huippukoira. Hänen kiusaamistaktiikansa esittely ja, mikä tärkeintä, hänen halunsa jättää huomiotta todelliset tiedustelutiedot Irakin ydinohjelmia tai Kuuban bioaseita koskevien kuvitteellisten väitteiden esittämiseksi tarkoittavat, että harvat YK:n päämajassa tai maailmanlaajuisissa diplomaattijoukoissa ottavat huomioon. Boltonin suostuttelut vakavasti.
Seurauksena on vakava takaisku Bushin hallinnon kyvylle pakottaa Yhdistyneet Kansakunnat sen aivan liian yhteiseen rooliin Yhdysvaltain ulkopolitiikan välineenä. Ja se on kaikki hyväksi. Vaikka Irakin sotaa edeltänyt retoriikka YK:n merkityksettömyydestä on jäähtynyt, ei ole epäilystäkään siitä, että Bushin yksipuolinen liikerata pysyy paikoillaan. Bushin taktinen tavoite on saattanut siirtyä YK:n romahtamisesta YK:n vangitsemiseen, mutta strategiset pyrkimykset pysyvät ennallaan heikentääkseen YK:n roolia globaalin kansalaisyhteiskunnan kumppanina ja niiden hallitusten, jotka ovat valmiita vastustamaan Yhdysvaltojen pyrkimystä kohti yksipuolisuutta ja militarismia.
John Boltonin johdolla tätä tavoitetta on paljon vaikeampi saavuttaa.
Tämän seurauksena kansainvälisille yhteiskunnallisille liikkeille ja hallituksille, jotka ovat päättäneet säilyttää itsenäisyytensä, tämä voi sen sijaan osoittautua suureksi tilaisuudeksi – ratkaisevaksi hetkeksi edistää kampanjaamme Yhdistyneiden Kansakuntien takaisin saamiseksi osana maailmanlaajuista mobilisaatiotamme rauhan ja sitä vastaan. sota ja imperiumi.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita