Liityin Köyhien kampanjaan, koska tunsin, että sillä on enemmän muutospotentiaalia kuin missään, mitä on tullut yli viiden vuosikymmenen aikana. Edellisessä artikkelissa kehuin PPC:tä sen dynaamisesta johtajuudesta, organisatorisista taidoista, sosiaalisen median taidosta, rohkeista ja myötätuntoisista jäsenistä ja sen käsinkosketeltavasta toveruudesta. Tämä vasemmistoateisti on tuntenut itsensä tervetulleeksi alusta alkaen. Olen saanut tämän vaikutelman osallistumisesta liikkeeseen, mukaan lukien viimeaikaiset kansalaistottelemattomuudet. Myönteisiä tunteitani vahvisti hiljattain 4. kesäkuuta pidetty mielenosoitus ja suora toiminta Capitolissa Harrisburgissa, PA:ssa, jossa 31 jäsentä pidätettiin rakennuksen sisäänkäynnin estämisestä.
Institute for Policy Studiesin laajan tutkimuksen pohjalta PPC paljastaa selvästi köyhyyden, rasismin, ekologisen tuhon ja sotataloutemme "neljä pahaa", järjestelmämme räikeimmät sairaudet. Näiden kiistattomien tosiasioiden yhdistäminen vahvaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvaan moraaliseen sanomaan on välttämätön ensimmäinen toimenpide. Arvostetaan myös sitä tosiasiaa, että moraali paranee, kun pääsee ulos itsestään tarkkailemaan pieniä kapinatekoja kaduilla tai osallistumaan niihin.
Lisäksi minuun on tehnyt vaikutuksen PPC:n täysin vapaaehtoinen luonne valtion tasolla, herkkyys sisäiselle demokratialle ja tietoisuus siitä, että liike koostuu useista virroista eri puolilla maata.
Mielestäni PPC on kiehtovan lähellä seuraavan loogisen askeleen ottamista. Se on siis keskittynyt kriittisesti oireisiin, mutta mistä tahansa syystä se on ollut haluton diagnosoimaan tautia julkisesti. Minulle Capitol Rotundan vaaleanpunainen norsu on kapitalistinen järjestelmä ja sen kaksi puoluetta. Tämän nimenomaisen yhteyden luominen neljään pahaan olisi täysin sopusoinnussa tohtori Kingin oman poliittisen kehityksen kanssa, kun hän lopulta hyväksyi sosialismin ja puhui avoimesti luokkataistelusta. Ymmärrän, että taktiset näkökohdat on otettava huomioon, mutta tämä on suojelun arvoinen asia.
Olen samaa mieltä Patrick Walkerin, pitkäaikaisen aktivistin ja jonkun PPC:tä kohtaan hyvin taipuneen henkilön kanssa, kun hän väittää, että liike on "Liian tärkeä, ettei kritisoida". Pääasia Walkerin omassa kritiikissä on ilmeinen haluttomuus puhua rehellisesti kansallisesta demokraattisesta puolueesta. Kaikista päinvastaisista todisteista huolimatta liian monilla progressiivisen liikkeen ihmisillä on edelleen illuusioita tästä palvelijattaresta talousjärjestelmämme ja sen instituutioiden perustana olevien rakenteiden ylläpitämiseksi. Tavallisten kansalaisten kanssa puhuminen, kuunteleminen ja rekrytointi on suuri haaste sinänsä. On typerää pyytää voimakkaita virkamiehiä, jotka ovat vailla omaatuntoa, jotta he yhtäkkiä toimisivat moraalisesti.
Yli 50 vuoden aikana poliittisena aktivistina ja mahdollisena radikaalina tutkijana olen nähnyt monia lupaavia ponnisteluja murheeksi toisaalta lahkon parveilla ja toisaalta täysin perusteeton luottamuksen demokraatteihin. PPC on välttänyt nämä molemmat kohtalokkaat sudenkuopat. Ilman kovaa totuuden kertomista liikkeellä on kuitenkin vaara, että vuodet 2018 ja 2020 vahingossa kiusaavat demokraatteja, jompikumpi puolueista, joka jatkuvasti pettää amerikkalaisia. Minusta tuntuu, että tällainen käänne ei vain olisi täysin demoralisoiva ja Kingin lopullisen unelman vastainen, vaan PPC:n kehuttu potentiaali syntyy kuolleena.
Minulle PPC:n loppupeli pysyy läpinäkymättömänä, mutta se saattaa olla myönteinen merkki, joka osoittaa jäykän hierarkian puuttumisen ja monien ryhmien ja tähän pyrkimykseen liittyvien uusien jäsenten kuulemisen kunnioittamisen. Sanon, että estäen Saulin käännöksen Paavaliksi tiellä Damaskoksen (Capitol Hill) tiellä, hallitus tulee vielä vähemmän reagoimaan PPC:n vaatimuksiin kuin tohtori King's Resurrection Cityyn. On todennäköisempää, että viranomaiset tuplaavat epäinhimillisen asialistansa.
Esitän nämä havainnot rakentavin ja tukevin motiivein ja pyydän vastauksia, myös kriittisiä. Jos löydät kommenteistani jotain ansioita, harkitse Köyhien liikkeeseen liittymistä ja näkemyksilläsi ilmaisemista.
Gary Olson on valtiotieteen emeritusprofessori Moravian Collegessa, Bethlehem, PA. Ottaa yhteyttä: [sähköposti suojattu]