Alkuvuodesta 2010 Kreikka joutui teknisesti konkurssiin, koska se suljettiin lainanoton ulkopuolelle kansainvälisiltä luottomarkkinoilta pilviin kasvavien alijäämien ja valtavan julkisen velan vuoksi. Siitä lähtien maa on ollut Euroopan unionin (EU), Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luomien pelastusohjelmien alla pitääkseen sen euroalueella. Pelastusohjelmiin on kuitenkin liittynyt raakoja säästötoimenpiteitä, joilla on ollut katastrofaalinen vaikutus Kreikan talouteen ja yhteiskuntaan. Silti nykyinen pseudovasemmistolainen Syriza-hallitus – joka on pannut täytäntöön EU:n uusliberalistista agendaa valtaan tultuaan vuonna 2015, omistautuneemmin kuin mikään muu Kreikan hallitus kriisin puhkeamisen jälkeen – julistaa tämän päivän taloustilanteen "menestystarinaksi". Kaikki eivät kuitenkaan osta virallista tarinaa.
Costas Lapavitsas on marxilainen taloustieteilijä Lontoon yliopistosta. Euroalueen kriisin puhkeamisen jälkeen vuonna 2010 hän puolusti johdonmukaisesti Kreikan maksukyvyttömyyttä ja eroa euroalueelta avaimena vasemmiston strategiaan kriisin kohtaamiseksi. Hän teki paljon analyyttistä työtä, ja hänen argumentillaan oli huomattava vaikutus vasemmistossa, mutta myös laajemmin koko kreikkalaisessa yhteiskunnassa. Hänen nimensä yhdistettiin useiden vuosien ajan laajasti näihin politiikkoihin ja hänellä oli vaikutusvaltaa Syrizassa, vaikka sen johto vastusti täysin tätä strategiaa. Tammikuussa 2015 hän hyväksyi Syrizan kutsun liittyä sen vaalilippuun riippumattomana, ja hänet valittiin suurella enemmistöllä Kreikan parlamenttiin vaalialueellaan Imathiassa.
Lapavitsas toimi kansanedustajana seitsemän kuukautta ja oli yksi maan johtavista äänistä radikaalin toimintatavan puolesta, joka tuo mukanaan poliittisen repeämän lainanantajien kanssa. Syrizan johto ja erityisesti Alexis Tsiprasin piiri yritti systemaattisesti marginalisoida hänet pitäen hänet poissa auktoriteettiasemista. Kun Syrizan johto antautui lainanantajille elokuussa 2015, Lapavitsas erosi puolueesta yli 30 muun kanssa. He olivat Syrizan todellinen vasemmisto ja yrittivät luoda vaihtoehtoisen vasemmistopuolueen nimeltä Popular Unity. Valitettavasti heidän ponnistelunsa eivät ole onnistuneet, osittain heidän omien organisatoristen heikkouksiensa vuoksi ja osittain siksi, että kreikkalaisessa yhteiskunnassa Syrizan luovuttamisen jälkeen vallitsi pettymys vasemmistoon.
Onko Kreikka matkalla talouden elpymiseen? Tässä haastattelussa Lapavitsas ehdottaa, että entisen vasemmiston puolelta on yksinkertaisesti naurettavaa puhua uusliberalistisesta menestystarinasta köyhyyteen ja velkaan vajoavasta maasta.
CJ Polychroniou: Meille on kerrottu, että kahdeksan vuoden ankarien pelastusohjelmien jälkeen, jotka tuhosivat taloudellista toimintaa ja aiheuttivat valtavaa tuskaa ja kärsimystä suurimmalle osalle kansalaisista, Kreikka on kääntymässä nurkkaan, koska elpyminen on nyt hyvässä vauhdissa ja sijoittajien luottamus on järjestämässä valtavaa paluun. Tämä on tietysti virallinen versio Kreikan talouden nykytilasta, joten olen kiinnostunut omasta käsityksestänne Kreikan taloustilanteesta.
Costas Lapavitsas: Pelastuspaketit ovatkin tuoneet eräänlaista vakautta Kreikan talouteen, sillä julkisen talouden alijäämä ja vaihtotaseen alijäämä on eliminoitu. Tämä vakaus on saavutettu poikkeuksellisen kömpelöllä ja julmalla tavalla. Lyhyesti sanottuna kotimainen kokonaiskysyntä – sekä investoinnit että kulutus – murskattiin. Tuotantokapasiteettia menetettiin suuressa mittakaavassa, kun teollisuustuotanto laski yli 30 prosenttia ja työttömyys lisääntyi rajusti. Maasta tehtiin dramaattisesti köyhempi ja heikompi.
Tähän talouteen kohdistuvaan iskuon ei liittynyt mitään merkittävää rakennemuutosta huolimatta loputtomasta "uudistuksista" puhutusta puheesta. Kreikalla on edelleen suhteettoman suuri palvelusektori, joka on kilpailukyvytön, erittäin heikko teollisuussektori, jolla on suuri tuontialttius, ja heikko maataloussektori, jonka tuottavuus on alhainen. Maassa on myös negatiiviset nettosäästöt, erittäin heikot investoinnit, heikko tuottavuus, voimakkaasti keskittynyt pankkijärjestelmä, joka on täynnä järjestämättömiä omaa pääomaa, joka on 45 prosenttia kokonaistaseesta, ja hyvin rajalliset menot innovaatioihin. Voisin jatkaa ja jatkaa. Monet näistä heikkouksista pahenivat vakautusohjelman myötä.
Ei ole lainkaan todisteita siitä, että maa olisi "kääntynyt nurkkaan". Käytännössä kaikki makrotalouden tiedot osoittavat talouden pysähtyneen: BKT:n kasvu vuonna 2017 on tuskin yli prosentin. Investoinnit eivät kasva millään voimalla. Kulutus laskee. Vienti on kasvanut hieman, mutta tuonti on kasvanut vielä enemmän. Tulot ovat pysähtyneet. Tuloerot ovat lisääntyneet huomattavasti. On olemassa vahvoja merkkejä siitä, että korruptio ja laiton taloudellinen toiminta ovat lisääntyneet, ja rikkaat kehuvat nyt röyhkeästi varallisuuttaan. Kreikka jatkaa tällä tiellä lähitulevaisuudessa.
Pääministeri Alexis Tsipras ja hänen valtiovarainministerinsä Euclid Tsakalotos väittävät myös, että Kreikka ei enää ole EU:n valvonnassa sen poistuessaan nykyisestä pelastusohjelmasta. Onko tässä mitään totuutta?
Elokuussa 2018, jolloin kolmannen pelastusohjelman on määrä päättyä, Kreikan on täytettävä lainanottotarpeensa avoimilla markkinoilla. Summat ovat huomattavia. Pelkästään pääoman siirtämiseen vuonna 2019 maa tarvitsee yli 12 miljardia euroa. Olosuhteet avoimilla markkinoilla ovat tällä hetkellä löysät ja raha on erittäin halpaa, mutta Kreikka on edelleen hyvin erikoistapaus. Tästä syystä hallitus suunnittelee keräävänsä yli 15 miljardin euron tyynyn ulkomaisten lainanantajien takaukseksi.
Tämä on poikkeuksellinen hulluus maalle, jolla on epätoivoisesti investointipula – joka pitää lähes 10 prosenttia bruttokansantuotteestaan kuolleena rahana. Siitä huolimatta kansainvälisiä lainanantajia on edelleen vakuutettava, että säästötoimia ei kevennetä ja että Kreikalla on tarvittaessa mahdollisuus saada virallisia tukilähteitä. Tämä tarkoittaa, että Kreikka tarvitsisi implisiittistä tai nimenomaista tukea EU:n lainanantajilta ennen kuin se menee markkinoille, mikä tietysti edellyttää Kreikan lisäseurantaa muiden velkaantuneiden EU-maiden lisäksi. Kreikka pysyy käytännössä uuskolonialistisena.
Mikä on tilanne velan suhteen? Ja näetkö EU:n viranomaisilta halukkuutta lyhentää velkaa lähiaikoina?
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, velka on tällä hetkellä jälleen nousussa, sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Näin ollen julkinen velka vuonna 312 oli 2015 miljardia euroa (177 prosenttia BKT:sta) ja 315 miljardia euroa vuonna 2016 (181 prosenttia BKT:sta), mutta vuonna 2017 se suuntasi kohti 330 miljardia euroa (ehkä 187 prosenttia BKT:sta). Syynä on se, että maa ottaa lainaa luodakseen uskomattoman tyynyn, jonka hallitus ja lainanantajat haluavat sen saavan tämän vuoden loppuun mennessä. Ei ole tietenkään epäilystäkään siitä, että Kreikan velka on kestämätön, eikä tilanne ole paranemassa ollenkaan. Maa tarvitsee varmasti velkahelpotuksia.
Suuri osa velasta, ehkä kolme neljäsosaa, ei kuitenkaan ole vaihdettavissa, koska se on EU:n virallisten lainanantajien käsissä. En usko, että velkojen syvään mitätöidään on olemassa, koska se vaikuttaisi virallisiin lainanantajiin, joiden olisi sitten kohdattava omia äänestäjiään. Jos helpotusta halutaan saada, se tapahtuu todennäköisesti velan erääntymisajan pidentämisen ja alhaisten korkojen muodossa. Saadakseen nämä marginaaliset parannukset maan on sovellettava kurinalaisuutta, sääntelyn purkamista ja yksityistämistä niin pitkälle kuin silmä näkee. Kreikka on pohjimmiltaan velkojen loukussa.
Miten selität Alexis Tsiprasin ja yleensä Syrizan poliittisen ja ideologisen käänteen?
On monia tasoja, joilla tätä kysymystä voidaan lähestyä, mutta joissain suhteissa vastaus on melko yksinkertainen. Tsipras ja hänen lähipiirinsä olivat ihmisiä, joilla ei koskaan ollut minkäänlaisia vakavia ideologisia sitoumuksia. He olivat ensisijaisesti kiinnostuneita vallasta, eivätkä he koskaan aikoneet muuttaa asioita rakenteellisesti, puhumattakaan maan asettamisesta sosialistiselle tielle. He pelasivat erittäin menestyksekkäästi poliittista ja vaalipeliä, ja tekevät niin monessa suhteessa edelleen.
Ensimmäisten hallituskuukausien aikana heillä oli väärä käsitys, että he voisivat pakottaa EU:n myönnytyksiin – typeryyttä, jota pahensivat silloisen valtiovarainministerin Yanis Varoufakisin epäjohdonmukaiset perustelut. Väistämättä he hävisivät jokaisen taistelun lainanantajien kanssa, jopa pienet yhteenotot. Kun he lopulta ymmärsivät todellisuuden luonteen, he antautuivat täysin lainanantajille ja hyväksyivät pelastusohjelmat pysyäkseen vallassa. Viimeisen kahden vuoden Syriza-hallitus on Kreikan tottelevaisin hallitus kriisin alun jälkeen, joka pelaa kotimaassaan vanhaa politiikkaa ja noudattaa läpikotaisin konservatiivista ulkopolitiikkaa. Se on häpeä, todellinen tahra Kreikan ja kansainvälisen vasemmiston kasvoilla.
Kriisin alkuvuosina puolusitte Kreikan eroa eurosta. Onko maan järkeä erota euroalueesta nyt?
Vuonna 2010 Kreikalla oli periaatteessa kaksi vaihtoehtoa. Yksi niistä oli EU:n lainanantajien asettamien pelastusohjelmien vaatimusten noudattaminen. Toinen vaihtoehto oli seurata itsenäistä polkua maksamatta velkaa ja poistumalla euroalueesta. Tämä olisi ollut vaikea tie kulkea, mutta se olisi tarjonnut todellisen mahdollisuuden taloudelliseen elpymiseen ja syvään yhteiskunnalliseen muutokseen työssäkäyvien hyväksi. Maan hallitseva blokki aisti riskit, joita toinen tie merkitsi sen hallitukselle, sitoutui täysin pelastustoimiin eikä koskaan horjunut. Pelastuspaketit ovat vähitellen luoneet maahan uuden todellisuuden, joka on kaikkien nähtävissä: heikon ja pysähdyksissä olevan talouden sekä ankaran ja luokkaisemman yhteiskunnan.
Euroalueesta eroaminen ei ole Kreikalle enää välitön ja kiireellinen askel – katastrofi on jo tapahtunut. Maa tarvitsee nyt laajan taloudellisen muutosohjelman, joka voi saada sen kasvupolulle ja samalla muuttaa voimatasapainoa työn hyväksi ja pääomaa vastaan. Sen on myös saatava takaisin suvereniteettinsa. Tarpeetonta sanoa, että nämä asiat eivät ole toteutettavissa euroalueella. Näin poistuminen pitäisi minun mielestäni nyt järjestää.
CJ Polychroniou on taloustieteilijä/politologi, joka on opettanut ja työskennellyt yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hänen pääasiallisia tutkimusalueitaan ovat Euroopan taloudellinen integraatio, globalisaatio, Yhdysvaltojen poliittinen taloustiede ja uusliberalismin poliittis-taloudellisen projektin purkaminen. Hän on Truthoutin säännöllinen avustaja sekä Truthoutin Public Intellectual Projectin jäsen. Hän on julkaissut useita kirjoja ja hänen artikkelinsa ovat ilmestyneet useissa aikakauslehdissä, aikakauslehdissä ja suosituissa uutissivustoissa. Monet hänen julkaisuistaan on käännetty useille vieraille kielille, mukaan lukien kroatia, ranska, kreikka, italia, portugali, espanja ja turkki. Hän on kirjoittaja Optimismi yli epätoivon: Noam Chomsky kapitalismista, valtakunnasta ja sosiaalisesta muutoksesta, Chomskyn haastattelujen antologia, joka julkaistiin alun perin Truthoutissa ja jonka kokosi Haymarket Books.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita