Äärioikeiston provokaattorin Geert Wildersin dramaattinen voitto äskettäisissä Alankomaiden vaaleissa on jälleen yksi äärimmäisen huolestuttava merkki siitä, että Eurooppa on repimässä suvaitsevaisuuden verhoa ja muuttumassa röyhkeämmäksi poissulkevaksi. Äärioikeiston radikalisoitumisen leviäminen mantereelle on todellakin merkki siitä, että Eurooppa on syvän poliittisen, sosiaalisen ja moraalisen kriisin vallassa.
Wilders's Party for Freedom, eli PVV, joka on ollut pitkään nousussa, sai 37 paikasta 150 paikasta toisessa kamarissa. Tämä oli 20 paikkaa enemmän kuin se voitti vuoden 2021 vaaleissa, kun taas muut puolueet menettivät paikkoja, mikä teki äärioikeistosta suurimman puolueen kansallisessa parlamentissa. Radikaalivasemmisto kärsi eniten, sillä se menetti lähes puolet valituista edustajistaan.
Wildersin poliittinen ura on rakennettu islamin ja maahanmuuton vastaisen retoriikan ympärille. Itse asiassa vuonna 2016 häntä syytettiin vihan lietsomisesta ja syrjinnästä hollantilaisia marokkolaisia kohtaan. Hänellä oli aina vankka äänestäjien tukipohja, vaikka se ei koskaan ollut tarpeeksi vahva, jotta hänestä tulisi vallanvälittäjä Alankomaiden politiikassa. Ilmeisesti poliittinen dynamiikka on nyt muuttunut, ja Wilders etsii parhaillaan mahdollisia hallituskoalitioita. Wilders sanoi olevansa innokas pääministeriksi halukas maltillisesti hänen asemaansa, mutta se johtuu vain siitä, että hänen on vaikea houkutella kumppaneita muodostamaan koalitiohallitus äärioikeistopuolueensa kanssa.
Epäilemättä yhtenä Euroopan räikeimmin rasistisimmista poliitikoista Wildersin kampanja vaati turvapaikan saamisen lopettamista kaikille pakolaisille, Alankomaiden "deislamisaatiota" ja Brexit-tyyppistä kansanäänestystä Euroopan unionista (EU). Häntä pidettiin poliittisena ulkopuolisena, mutta mielipidemittaukset ymmärsivät sen väärin. Siitä huolimatta, että useammat hollantilaiset äänestäjät kääntyivät Wildersin viestiin tässä vaiheessa, ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Eri puolilla Eurooppaa – pohjoisessa, etelässä, idässä ja lännessä – äärioikeistopuolueet ovat murtautuneet valtavirran poliittinen tietoisuus koska monet äänestäjät ovat kyllästyneet perustamispuolueisiin. Italialaiset tuskin yllättyivät, kun Giorgia Melonin radikaalioikeistolainen Italian veljekset sai selvän enemmistön Italian vuoden 2022 ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa.
Euroopan äärioikeistoliikkeet ja puolueet, joita pidettiin aikoinaan poliittisesti näkymättömäksi joutuneina reunajärjestöinä, ovat saaneet jalansijaa turhautuneiden työväenluokan ja pettyneiden keskiluokan kansalaisten, mukaan lukien nuorten äänestäjien, kanssa. Lisäksi niillä on vaikutusta, kun sekä oikeisto- että keskustavasemmistoiset valtavirtapuolueet ovat omaksuneet maahanmuutonvastaisen asenteen samalla kun ne ajavat uusliberalistista agendaa entistä tiukemmin huolehtien rikkaiden ja bisnesluokan tarpeista ja eduista. Kaiken tämän seurauksena yhä useammat äänestäjät kääntyvät äärioikeiston puoleen, kun maahanmuutonvastainen politiikka saa lisää tukea ja uusliberalismia katkaisee sosiaalisen turvaverkon ja laajentaa kuilua omaisten ja vailla olevien välillä.
Alankomaat kesti 13 vuotta uusliberalistista hallintoa, jota johti Kansanpuolue vapaudesta ja demokratialle eli VVD, keskustaoikeistopuolue, joka edisti yksityisten yritysten ja suuryritysten etuja ja kiinnitti vain vähän huomiota keskivertokansalaisen tarpeisiin. Skandaali ohi hallituksen ponnisteluja alentaa lastensuojelumaksuja alistamalla tuhansia pieni- ja keskituloisia perheitä tarkasteluun ja syyttämällä heitä valheellisesti etuuksien saamisesta, mikä vieraannutti huomattavan osan äänestäjistä, kuten teki Groningenin kaasujuttu, jossa viranomaiset asettavat kaasuvoiton ympäröivien yhteisöjen turvallisuuden edelle. Tällaiset skandaalit sekä lisääntyvä huoli elinkustannuksista ja asuntopulasta vaikuttivat merkittävästi hallitusten kasvavaan epäluottamukseen ja lisäsivät käsitystä siitä, että Alankomaiden politiikassa tarvitaan muutoksen tuulta. Lisäksi VVD oli päättänyt tehdä maahanmuutosta keskeisen kampanjakysymyksen, joten ei pitäisi olla yllättynyt, kuten hollantilainen kirjailija ja toimittaja Auke van der Berg kertoi minulle sähköpostitse, että monet äänestäjät valitsivat lopulta "alkuperäisen (PVV-Wilders) eikä kopio."
Luonnollisesti Wildersin voitto vahvisti muiden äärioikeistojohtajien päättäväisyyttä jatkaa kampanjaansa kosmopoliittista ja monikulttuurista Eurooppaa vastaan. Onnittelut Unkarin Viktor Orbánilta; Italian varaministeri ja äärioikeistopuolueen johtaja Matteo Salvini; ja ranskalainen Marine Le Pen. Mutta Ranskan ministerinä Bruno Le Mairena sanoi Wildersin vaalivoitosta tämä oli seurausta "kaikista Euroopassa nousevista peloista" maahanmuutosta ja taloudesta.
Itse asiassa, vaikka maahanmuuton pelon levittäminen on varmasti yksi tekijä äärioikeiston nousussa Euroopassa, taloudelliset kysymykset, kuten elintaso ja taloudellinen eriarvoisuus, voivat itse asiassa olla avaintekijä maahanmuuttovastaisten tunteiden leviämisen takana. Suuri osa mantereen kansalaisista on pitkään nähnyt Euroopan unionin integraatiohankkeen kansallista itsemääräämisoikeutta heikentävänä ja työväenluokalle haitallisen uusliberaalin talouspolitiikan vahvistavana. Emme kuitenkaan voi sivuuttaa rasismin ja islamofobian roolia, sillä nimenomaan Euroopan ulkopuolisista maista tulevia muuttovirtoja on mainostettu uhkana, eikä sen enempää kuin muslimien maahanmuuttoa. Perusteeton pelko niiden keskuudessa, jotka vaativat tiukempia maahanmuuttolakeja, kuten monet Alankomaiden kansalaiset ovat tehneet vuosien varrella, liittyy islamiin. Heille ongelmana on se, että maahanmuuttajat ovat muslimeja, eivät se, että he ovat maahanmuuttajia. Eurooppa toivotti ukrainalaiset pakolaiset tervetulleeksi. Mutta kuten politologi Lamis Abdelaty sanoi"Eurooppalaiset näkevät ukrainalaiset valkoisina ja kristittyinä, samalla tavalla kuin monet Euroopan maat näkevät itsensä."
Tässä vaiheessa kysymys ei ole siitä, onko äärioikeisto nousussa Euroopassa, vaan pikemminkin siitä, kuinka kansalliset hallitukset ja EU aikovat vastustaa fasismia ja äärioikeistoa. "Toisen" pelko ja uusliberalismin seuraukset (taloudellinen epävarmuus, köyhyys, epätasa-arvo ja heikkenevä elintaso) ovat tärkeimpiä syitä äärioikeistopuolueiden kasvavaan julkiseen tukeen. Käsittämättömänä ja varsinkin Internetin ja sosiaalisen median kautta tapahtuvan järjestäytymisen myötä kovaoikeistopolitiikka vain kasvaa ja äärioikeistoväkivalta todennäköisesti lisääntyy. Mitä tapahtui äskettäin Dublinissa, jossa satoja radikaaleja oikeistolaisia mellakoijia meni riehumaan Sosiaalisen median vahvistamattomien raporttien vuoksi, että "laiton maahanmuuttaja" puukotti kolmea lasta, voi olla alkusoittoa tulevalle länsimaisille yhteiskunnille, jotka eivät halua puuttua tekijöihin, jotka edistävät äärioikeiston ideologioiden leviämistä.
Äärioikeiston nouseva vuorovesi on pelottavaa ja hirvittävää, mutta tehokas vastarinta voi silti keskeyttää tämän painajaisen. Euroopan äärioikeisto ideologit sekoittavat kansallismielisiä ja sosiaalisia asenteita, aivan kuten heidän edeltäjänsä tekivät 1920- ja 1930-luvuilla. Vastaus niiden 21-luvulla aiheuttamaan uhkaan on selvä: taloudellisen eriarvoisuuden perimmäisiin syihin puuttuminen ja sen varmistaminen, ettei kukaan jää jälkeen. Sosiaalisen valtion palautuminen ja demokratian laajentuminen ovat parhaita käytettävissä olevia välineitä fasismin ja äärioikeiston ääriliikkeiden torjuntaan. He työskentelivät ennen ja voivat työskennellä edelleen.
Äärioikeisto on uhka kunnolliselle yhteiskunnalle. Euroopan on tullut aika kohdata hirviöt.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita