Minulla ei ole aavistustakaan siitä, uskooko Bush hallintonsa talouspolitiikkaan tai edes ymmärtääkö sitä, eikä sillä oikeastaan ole paljoakaan väliä. Tärkeää on politiikka, ei se, ymmärtääkö Bush, mitä hänen käsittelijät käskevät häntä sanomaan.
Nykyinen politiikka on äärimmäinen versio siitä, mitä on tapahtunut Carterin lopusta lähtien. Kongressin budjettitoimiston taloustieteilijöiden mukaan veronmaksajien alimman 90 %:n reaalitulot laskivat 7 % 1970-luvun puolivälistä Clinton-buumletin kautta (lähinnä kupla), kun taas ylimmän 01 %:n tulot nousivat 600 %. Ja myös liikkuvuus väheni jyrkästi. Bushin politiikka on paljon äärimmäisempää, mutta ei pitäisi olla illuusioita edeltävistä. Robert Pollinin tuore Contours of Descent on yksi useista erinomaisista ja varsin luettavissa olevista tutkimuksista, jotka vievät asiaa läpi Clintonin vuosien.
Kukaan ei tiedä, selviytyykö talous tällaisessa radikaalissa eriarvoisuudessa, puhumattakaan valtavasta ja kasvavasta kaksoisvajeesta. Mutta se on varmasti menestys suunnittelijoille ja heidän edustamilleen hyvin kapeille vaurauden ja vallan eduille. Ja suunnittelu ei ole pitkällä aikavälillä, osa puolimarkkinoiden järjestelmien hulluutta.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita