New York Timesin uutisoimat Israelin verilöylystä Gazassa, kuten muunkin Yhdysvaltain valtamedian, ovat häpeäksi journalismille.
Tämän väitteen ei pitäisi yllättää ketään. Yhdysvaltain mediaa eivät ohjaa tosiasiat tai moraali, vaan agendat, laskelmointi ja vallanhimo. Israelin Gazan kansanmurhan vuoksi kuolleiden ja haavoittuneiden palestiinalaisten 120 XNUMX ihmiskunta ei yksinkertaisesti ole osa tätä asialistaa.
Raportissa – joka perustuu New York Timesin vuotaneeseen muistioon – Intercept saada selville että niin kutsuttu yhdysvaltalainen ennätyslehti on ruokkinut toimittajiaan usein päivitetyillä "ohjeilla" siitä, mitä sanoja saa käyttää tai olla käyttämättä kuvaillessaan 7. lokakuuta alkanutta kauhistuttavaa Israelin joukkoteurastusta Gazan alueella.
Itse asiassa suurin osa yllä olevassa kappaleessa käytetyistä sanoista ei sovellu tulostettavaksi NYT:ssä sen "ohjeiden" mukaan.
Järkyttävää kyllä, kansainvälisesti tunnustetut termit ja ilmaukset, kuten "kansanmurha", "miehitetty alue", "etninen puhdistus" ja jopa "pakolaisleirit", olivat sanomalehden hylkäyslistalla.
Siitä tulee vielä julmemmaksi. "Sanat kuten "teurastus", "verilöyly" ja "teurastus" välittävät usein enemmän tunteita kuin tietoa. Ajattele huolellisesti, ennen kuin käytät niitä omalla äänellämme”, Interceptin ja muiden riippumattomien tiedotusvälineiden vuotaman ja vahvistaman muistion mukaan.
Vaikka tällainen kielenvalvonta on NYT:n mukaan pyrkinyt "kaikkien osapuolten" oikeudenmukaisuuteen, niiden soveltaminen oli lähes täysin yksipuolista. Esimerkiksi edellinen sieppausraportti osoittivat että amerikkalainen sanomalehti oli 7. lokakuuta ja 14. marraskuuta välisenä aikana maininnut sanan "verilöyly" 53 kertaa viitaten palestiinalaisten tappamiin israelilaisiin ja vain kerran viitaten siihen, että Israel tappoi palestiinalaisia.
Siihen mennessä tuhansilla palestiinalaisilla oli kuoli, joista suurin osa oli naisia ja lapsia, ja useimmat heistä tapettiin omassa kodissaan, sairaaloissa, kouluissa tai Yhdistyneiden Kansakuntien turvakodeissa. Vaikka palestiinalaisten kuolonuhrien määrä oli usein kyseenalaiseksi Yhdysvaltain hallitus ja tiedotusvälineet hyväksyivät sen myöhemmin yleisesti tarkaksi, mutta varoin: palestiinalaisen numeron lähteen antaminen "Hamasin johtamaan Gazan terveysministeriöön". Tämä ilmaisu riittää tietysti heikentämään terveydenhuollon ammattilaisten keräämien tilastojen tarkkuutta, sillä heillä on ollut epäonnea tuottaa tällaisia yhteenvetoja monta kertaa aiemmin.
Israelin lukuja kyseenalaistettiin harvoin, jos koskaan, vaikka Israelin omat tiedotusvälineet paljastivat myöhemmin, että monet israelilaiset, jotka Hamasin oletetaan tappaneen, kuolivat "ystävällisessä tulessa", kuten Israelin armeijan käsissä.
Ja vaikka suuri prosenttiosuus israelilaisista, jotka kuolivat Al-Aqsan tulvaoperaation aikana 7. lokakuuta, olivat aktiivisia, virka- tai sotilasreservaatteja, termejä kuten "verilöyly" ja "teurastus" käytettiin edelleen runsaasti. Vain vähän mainittiin tosiasiasta, että Hamasin "teurastamat" olivat itse asiassa suoraan osallisia Israelin piiritykseen ja aikaisempiin Gazan joukkomurhiin.
"Teurastuksesta" puhuttaessa termiä Interceptin mukaan käytettiin kuvaamaan palestiinalaistaistelijoiden väitetysti surmaamia vs Israelin surmaajia suhteessa 22:1.
Kirjoitan "väitetysti", koska Israelin armeija ja hallitus, toisin kuin Palestiinan terveysministeriö, eivät vielä ole sallia Tuottamiensa, muuntamiensa ja toistettujen numeroiden riippumaton todentaminen jälleen kerran.
Palestiinalaiset luvut hyväksyy nyt jopa Yhdysvaltain hallitus. Kun Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austinilta kysyttiin 29. helmikuuta, kuinka monta naista ja lasta oli tapettu Gazassa. sanoi: "Se on yli 25,000 XNUMX", ylittää jopa Palestiinan terveysministeriön tuolloin ilmoittaman määrän.
Vaikka Israelin lukuja aidosti riippumattomien lähteiden pitäisikin tutkia ja perustella täysin, Gazan sodan New York Times -lehti viittaa edelleen amerikkalaisen valtamedian uskottavuuden olemattomuuteen sen esityslistoista ja ideologioista riippumatta. . Tämä yleistys voidaan perustella sillä, että NYT on kummallista kyllä edelleen suhteellisen oikeudenmukaisempi kuin muut.
Tämän kaksoisstandardin mukaisesti miehitetyt, sorretut ja rutiininomaisesti teurastetut palestiinalaiset kuvataan Israelille sopivalla kielellä; Israelin kaltaista rasistista, apartheidista ja murhaavaa kokonaisuutta kohdellaan uhrina ja Gazan kansanmurhasta huolimatta se on jollain tapaa edelleen "itsepuolustuksen" tilassa.
New York Times puhaltaa häpeämättömästi ja jatkuvasti omaa sarveansa ollakseen uskottavuuden, tasapainon, tarkkuuden, objektiivisuuden ja ammattimaisuuden keidas. Silti heille miehitetyt palestiinalaiset ovat edelleen konna: puolue, joka tekee suurimman osan teurastuksista ja joukkomurhasta.
Sama vino logiikka pätee Yhdysvaltain hallitukseen, jonka päivittäinen poliittinen keskustelu demokratiasta, ihmisoikeuksista, oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta risteää edelleen sen röyhkeän tukemisen kanssa palestiinalaisten murhalle tyhmien pommien, bunkkerimurhien ja miljardien dollarien arvosta aseita ja sotatarvikkeita.
Interceptin raportilla tästä asiasta on suuri merkitys. Vuotaneiden muistioiden lisäksi New York Timesin käyttämä epärehellisyys – Israelia kohtaan myötätuntoinen ja välinpitämätön palestiinalaisten kärsimyksiin – ei jätä epäilyksiä siitä, että NYT, kuten muutkin Yhdysvaltain valtamediat, seisoo edelleen lujasti Tel Avivin puolella.
Samalla kun Gaza vastustaa edelleen Israelin sotilaallisen miehityksen ja sodan epäoikeudenmukaisuutta, meidän muiden, jotka ovat huolissaan totuudesta, raportoinnin tarkkuudesta ja oikeudenmukaisuudesta kaikille, tulisi myös haastaa tämä huonon, puolueellisen journalismin malli.
Teemme niin, kun luomme omia ammattimaisia vaihtoehtoisia tietolähteitämme, joissa käytämme oikeaa kieltä, joka ilmaisee sodan runteleman Gazan tuskallista todellisuutta.
Gazassa todellakin tapahtuu kansanmurha, kauhistuttava teurastus ja päivittäiset verilöylyt viattomia kansoja vastaan, joiden ainoa rikos on se, että he vastustavat väkivaltaista sotilaallista miehitystä ja alhaista apartheid-hallintoa.
Ja jos tapahtuu, että nämä kiistattomat tosiasiat synnyttävät "emotionaalisen" vastauksen, se on hyvä asia; ehkä todellisia toimia Israelin palestiinalaisten verilöylyjen lopettamiseksi seuraisi. Kysymys jää: miksi New York Timesin toimittajat pitivät tätä vastenmielisenä?
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita