Raamatun pahoinpitely (oppitunteja rikkaille)
KILPAILU ELÄMISESTÄ
Punainen chilipaprika, helmi-maaliskuu 2011
Vanhentunutta dogmaa ja myyttiä, sorron lähde, patriarkaatti, hierarkian suoja. Näin monet tiivistävät Raamatun, ja mehukkaasti lainattavia raamatunkohtia on enemmän kuin tarpeeksi tämän näkemyksen perustelemiseksi. Mutta tässä kirjassa – tai pikemminkin tässä eri käsien tekstikokoelmassa – on paljon enemmän kuin sen halveksijat tai kannattajat usein luulevat.
Otetaan 1 Samuelin kirja, luku 8, jossa Israelin vanhimmat pyytävät viisasta tuomari Samuelia nimittämään kuninkaan "hallitsemaan meitä kuten kaikkia muita kansoja". Samuel, neuvoteltuaan Jumalan kanssa, varoittaa heitä olemaan varovaisia, mitä he haluavat. Kuninkaan alaisuudessa heidän poikansa määrätään "hänen vaunuihinsa ja ratsumiehiinsä" ja heidät pakotetaan "korjaamaan satoa ja valmistamaan hänen sotavälineitään". Heidän tyttärensä joutuvat työskentelemään kuninkaan keittiöissä. Heidän viinitarhat ja oliivitarhat takavarikoidaan ja annetaan kuninkaan seuraajille. Armeijan ja byrokratian tukemiseksi niitä verotetaan kymmenen prosentin verran kaikesta, mitä he tuottavat. Siitä huolimatta vanhimmat vaativat kuningasta, jotta he olisivat "kuten kaikki muut kansat".
Se, että juutalaisista tulisi muiden kansojen kaltaisia ("normalisoituja", joilla on oma alue, valtio ja armeija), oli yksi varhaisimmista sionistisista shibboleteista. Mutta täällä, monien ensimmäisenä "juutalaisvaltiona" pitämän perustamisvaiheessa, raamatullinen kirjoittaja herättää huolestuttavia kysymyksiä koko valtiollisuuden ideasta. Profeettojen työssä, jotka enimmäkseen arvostelivat monarkiaa, nämä kysymykset vahvistuivat.
Heprealainen Raamattu sisältää kiistanalaisia ääniä ja näkyjä, jopa yhden tekstin sisällä, joka on liitetty yhdelle kirjoittajalle. Se sisältää "virallisia" ja "epävirallisia" kertomuksia, temppeliortodoksisuutta ja alipuolueen erimielisyyttä, ylistäviä hallintokronikoja ja näiden hallitusten rajua kritiikkiä. Suurin osa siitä koostui vuosina 750-500 eaa. kirjailijoilta, jotka asuivat pienissä, köyhissä valtioissa eristyneillä ylängöillä Jordanin länsipuolella – raja-alueella Niilin ja Mesopotamian kilpailevien valtakuntien välillä. Strateginen tilanne oli jatkuvasti haavoittuva ja valtion auktoriteetti epävarma. Ironista kyllä, nämä heikkoudet tarkoittivat sitä, että ideoiden yhteentörmäyksille ja itsekriittisille näkökulmille oli enemmän tilaa kuin pohjoisen, idän ja etelän monoliittisissa valtakunnissa.
Jotkut profeetat vastustivat kaikkia keisarillisia sotkuja; toiset kehottivat taktista alistumista tai yhteistyötä. Joissakin osissa Raamattua suuret valtakunnat kuvataan Jumalan tuomion raa'ina välineinä. Heidän tuhoutumiskykynsä tuo esiin elävästi, mutta niin on myös niiden lyhytaikainen luonne. Imperiumien kohtalossa raamatulliset kirjoittajat näkivät mahdollisuuden hierarkioiden käänteentekeväiseen kaatumiseen:
"Hän alentaa korkeudessa asuvat, hän alentaa korkean kaupungin; hän tasoittaa sen maahan ja heittää sen maahan. Jalat tallaavat sen – sorrettujen jalat, köyhien jalat." (Jesaja 26:5-7)
Vaikka Raamattu sisältää rituaalimääräyksiä, se sisältää myös kritiikkiä rituaalin tyhjyydestä ja tekopyhyydestä. Pappien legalistista hallintoa vastaan parhaat profeetoista asettivat eettisen ja hengellisen uskonnon, sosiaalisen omantunnon uskontunnustuksen. Jesaja 58:6-9:ssä Jumala tekee selväksi, millaista palvontaa hän pitää parempana:
"Eikö tämä ole sellainen paasto, jonka olen valinnut: päästää irti vääryyden kahleet ja avata ikeen köydet, vapauttaa sorretut ja murtaa jokainen ike? Eikö ole tarkoitus jakaa ruokasi nälkäisten kanssa ja tarjota köyhälle vaeltajalle suojaa, kun näet alastomia, pukea heidät?"
Malakia tuomitsee "Israelin hallitsijat, jotka halveksivat oikeutta ja vääristävät kaiken oikein; jotka rakentavat Siionin verenvuodatuksella ja Jerusalemin jumalattomuudella." Samoin Miika tulee "julistamaan Jaakobille rikkomuksensa ja Israelille syntinsä". Hän vastustaa laitoksen sireeniääniä: "En kuuntele harppujesi musiikkia. Mutta oikeuden vierähtäköön kuin joki, vanhurskauden kuin katoamaton puro!"
"Oikeus" tarkoittaa ennen kaikkea oikeutta köyhille ja haavoittuville. Jesaja väittää, että suurimmat rikolliset ovat ne, jotka ”riistävät köyhiltä heidän oikeutensa ja pidättävät oikeutta kansani sorretuilta tehden lesket saaliiksi ja ryöstävät orvot”. New Labour on saattanut olla "intensiivisesti rento" suuren yksityisen vaurauden keräämisen suhteen, mutta monet Raamatun kirjoittajat ovat kaikkea muuta kuin. Jesaja (3:13-15) huutaa: "Mitä tarkoitat murskaamalla kansani ja jauhamalla köyhien kasvoja?" Ja Sananlaskujen 28:11:ssä muistutetaan: "Rikkaat ovat viisaita omissa silmissään; köyhä ja tarkkanäköinen näkee kuinka harhaan he ovat."
Amos ihastelee kauppiaita "mitan säästämisestä, hinnan nostamisesta ja pettämisestä epärehellisillä vaa'oilla". Israel tuhotaan, hän sanoo, koska: "He myyvät viattomia hopealla ja köyhiä sandaaleista. He tallaavat köyhien päitä kuin maan tomua ja kieltävät sorretuilta oikeuden." Erityisesti Aamos varoittaa, että Jumala on "nopea todistamaan" niitä vastaan, jotka riistävät työläisiltä palkan… ja riistävät keskuudessanne olevilta muukalaisilta oikeuden.
Aamos ja muut profeetat vaikuttivat myöhempiin kirjoittajiin, jotka laativat Raamatun viiteen ensimmäiseen kirjaan sisältyvät sosiaaliset koodit. Näitä ovat rikkaisiin kohdistuvat rajoitukset, joita nykyinen taloudellinen ortodoksisuus näkisi sietämättöminä. "Jos lainaat rahaa jollekin joukostani olevalle ihmiselle, joka on puutteessa, älä kohtele sitä kuin liikesopimusta; ei peritä korkoa." "Maaa ei saa myydä pysyvästi, koska maa on minun ja te asutte minun maassani muukalaisena ja muukalaisena." "Älkää käyttäkö hyväksi palkattua työntekijää, joka on köyhä ja puutteessa, olipa hän sitten israelilainen tai muukalainen, joka asuu jossakin kaupungissasi. Maksa heille heidän palkkansa joka päivä ennen auringonlaskua, koska he ovat köyhiä ja luottavat siihen."
Tässä yhteiskunnallisessa visiossa oli ristiriitansa. Suuri osa heprealaisesta Raamatusta pitää itsestään selvänä kollektiivisen rangaistuksen oikeudenmukaisuutta, joka ulottuu jopa syntymättömiin sukupolviin. Kuitenkin muinaisen heprealaisen valtion lopullisen tuhon ja Babyloniin karkottamisen jälkeen raamatuntekijät painottivat yksilöllistä pelastusta ja muotoilivat Jumalansa uudelleen lohduttajaksi maanpaossa ja ahdingossa (täten luoden perustan Uudelle testamentille).
Jobin kirja, joka on laadittu muutama vuosikymmen maanpaon jälkeen, kääntää oikeuskeskustelun päälaelleen. Job on oikeudenmukainen mies, joka kärsii epäoikeudenmukaisuudesta. Hänen valituksessaan viattomien kärsimys lasketaan Jumalan jalkojen juureen. Jobin ystävät, jotka tulevat lohduttajiksi, mutta puhuvat oikeaoppisuuden puolustajina, ovat kauhuissaan: ”Väärittääkö Jumala oikeuden? Kääntääkö Kaikkivaltias sen, mikä on oikein?" Kyllä, Job väittää ja tekee: "Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja vetänyt verkkonsa ympärilleni. Vaikka huudan: "Väkivaltaa!" En saa vastausta; vaikka huudan apua, ei ole oikeutta." Job kieltäytyy vaarantamasta "rehellisyyttään" hyväksymällä, että hän on syyllinen. Jumalan vastaus, "ääni pyörteestä", on runollinen voitto, joka kuvittelee kosmoksen ei-inhimillisestä näkökulmasta. Vaikka se hämmästyttää Jobia, se ei todellakaan vastaa yhteenkään hänen kysymykseensä. Kirjan koodissa Job palkitaan siitä, että hän puhuu totuutta sellaisena kuin hän sen tiesi, siitä, että hän pitää kiinni nuhteettomuudestaan, kun taas hänen ystäviään rangaistaan väärästä lohdutuksesta.
Kuten muutkin Raamatun tekstit, Job on hämmentävä ja avoin. Se vaatii tulkintaa, vaatii vastausta, vaikka se vastaus olisi monoteismin ja sen sisäisten ristiriitojen hylkääminen. Parhaat raamatunkirjoittajat hyppäävät ajan ja tilan poikki kysyäkseen meitä läheisesti ja kiireellisesti. Se, mitä heillä olisi sanottavaa alijäämää leikkaavista Euroopan hallituksista, saattaisi heidät todennäköisesti vedettyä pois Internetistä.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita