Sotilaallinen hyökkäys Yhdysvaltojen Irakin miehityksen vastarinnan päättäväisimpään ryhmään lähestyi jonkinlaista lopullista huipentumaa Imam Ali -moskeijassa ja sen ympäristössä Najafin vanhassa kaupungissa, jossa "palaneen lihan haju täytti ilman ja veren tahriin autiot kadut", kuten Agence France Presse raportoi, minulle valkenee kääntyä Yhdistyneiden kansakuntien uutiskeskuksen verkkosivusto, ja katso, mitä viisauden sanoja YK:n johdolla voi olla jakaa maailmalle tällä kriisin hetkellä.
- UN News Centerin kotisivu on jatkuvasti päivittyvä ja kehittyvä, kiitos YK:n eri virastojen, poliittisten vaalipiirien ja tapahtumien muuttuvan painopisteen ympäri maailmaa. Silti saapuessa UN News Centerin kotisivu juuri nyt, näen, että tämän päivän nykyhetkestä on arkistoitu kolme tarinaa:
• Sudan: YK pyytää kiireellistä rahoitusta valtavan kokonaisavustusvajeen täyttämiseksi
• YK:n Irak-lähettiläs päätti ensimmäisen vierailunsa keskusteltuaan useiden avainhenkilöiden kanssa
• Georgia: UNICEF kiirehtii rokotteita Etelä-Ossetiasta siirtymään joutuneille lapsille
Mutta ei mainintaa USA:n johtamasta verenvuodatuksesta Najafissa. Sen sijaan täytyy hypätä ajassa taaksepäin (ja yhteensä 18 eri tarinan poikki) YK:n uutiskeskuksen 48 tuntia aikaisempaan raporttiin: "YK:n huippulähettiläs tapaa jälleen Irakin pääministerin Najafin taisteluissa” (23. elokuuta).
Siellä luemme:
Yhdistyneiden Kansakuntien Irakin huippulähettiläs tapasi tänään maan väliaikaisen pääministerin Bagdadissa keskustellakseen taisteluista, jotka jatkuvat edelleen pyhässä shiiamuslimikaupungissa Najafissa.
............
Kysyttäessä New Yorkissa, oliko herra Qazi jälleen tarjonnut YK:lle apua Najafin taistelujen ratkaisemiseksi toisaalta Yhdysvaltojen ja väliaikaisen hallituksen joukkojen ja toisaalta shiiamuslimipapin Said Moqtada Al-Sadrin miliisin välillä, tiedottaja Stephane Dujarric viittasi toimittajiin Herra Annanin selvitys 13. elokuuta.
Nyt palataan takaisin elokuun 13. päiväänPääsihteerin Irakin tiedottajalle kuuluva lausunto," luemme:
Pääsihteeri on syvästi surullinen Irakissa puhjenneesta väkivallasta, erityisesti pyhän Najafin kaupungin tilanteesta. Hän on erityisen huolissaan Said Moqtada Al-Sadrin tilaa koskevista raporteista. Pääsihteeri toistaa vetoomuksensa kaikkiin asianosaisiin, jotta he osoittaisivat äärimmäistä maltillisuutta näissä vaikeissa olosuhteissa. Pääsihteeri on tehnyt selväksi kantansa, jonka mukaan voiman tulee aina olla viimeinen keino. Yhdistyneet Kansakunnat on omistautunut riitojen rauhanomaisen ratkaisemisen periaatteelle.
Pääsihteeri uskoo, että vakautta on haettava vuoropuhelun, sovinnon ja neuvottelujen pohjalta väkivallan sijaan. Pääsihteeri pitää edelleen erittäin tärkeänä mahdollisimman laajan yksimielisyyden saavuttamista irakilaisten keskuudessa rauhanomaisen poliittisen siirtymän tueksi. Yhdistyneet Kansakunnat on edelleen sitoutunut tekemään kaikkensa auttaakseen Irakin kansaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja on valmis laajentamaan avustavaa rooliaan nykyisen kriisin ratkaisemisessa, jos siitä on apua.
Pääsihteeri uskoo, että me kaikki haluamme nähdä Irakista kansalaisyhteiskunnan, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen. Kaikkien miliisien purkaminen olisi tärkeä askel tähän suuntaan.
Huomaa, että tämä oli jo 12 päivää sitten. Eikä tämä lausunto ollut ainoastaan siinä määrin riittämätön piittaamattomuudesta sitten – se on suunnilleen 100 kertaa riittämättömämpi nykyään, kun otetaan huomioon amerikkalaisten johtama verenvuodatus Najafissa ja se, mitä siellä todennäköisesti tapahtuu. Todellakin. Se ei ole edes samalta planeetalta kuin asiaankuuluvat tapahtumat viimeisen 18 kuukauden ajalta. Paljon vähemmän asiaankuuluvia tapahtumia Irakin Najafin kaupungissa tämän elokuun 2004 aikana.
"YK on arvokas – ei nimensä vuoksi, vaan siksi, että se kamppailee, vaikkakin epätäydellisesti, saavuttaakseen maailmanlaajuisen yksimielisyyden maailman kriittisissä kysymyksissä", Salim Lone, yksi 19. elokuuta 2003 alkuperäistä YK:ta vastaan tehdyn pommi-iskun eloon jääneistä jäsenistä. Tehtävä Irakiin, joka veisi Sergio Vieira de Mellon ja 21 muun hengen, kirjoitti tuon päivän ensimmäisenä vuosipäivänä. "YK-operaation räjäyttäneet fanaatikot antoivat vakavan iskun sen omaisuudelle Lähi-idässä. Mutta tämän korvaamattoman instituution legitiimiydelle aiheutuu pysyvämpää vahinkoa vaatimuksilla noudattaa Yhdysvaltain saneluja. Jos se jatkaa painostusta taipumistaan, sen pääoma tuhlataan ja sen päätökset tehdään painottomiksi suurille ihmiskunnan osille." ("Elin kertoakseni tarinan: se ei ollut viime vuoden pommi vaan Yhdysvaltain politiikka, joka tuhosi YK:n toiveet Irakissa." Guardian (Yhdistynyt kuningaskunta), 19. elokuuta 2004. – Katso kopio alla.)
Yksi varoitus, pelkään: se on jo liian myöhäistä. Traagisesti, rikollisesti liian myöhään.
FYA ("Arkistoillesi"):
The Guardian (Lontoo) – viimeinen painos
Elokuu 19, 2004
OSA: Guardian Leader -sivut, s. 21
OTSIKKO: Kommentti ja analyysi: Elin kertoakseni tarinan: Ei viime vuoden pommi, vaan Yhdysvaltojen politiikka, joka tuhosi YK:n toiveet Irakissa
BYLINE: Salim Lone
Jo ennen kuin tuo kauhea pommi repeytyi Bagdadin päämajassamme 19. elokuuta 2003 ja kuoli 22 kollegaltani, YK:n Irak-operaatiosta oli jo tullut marginaalinen siellä vallitsevan eeppisen kriisin kannalta. Irakista oli tullut sekä Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen sodan että kahden sivilisaation ääripäiden välisen sodan keskus. Tänään vuosi sitten tapahtunut julma terrori-isku ei yllättänyt ketään YK:n pääsihteerin erityisedustajan Sergio Vieira de Mellon palveluksessa työskentelevistä. Itse asiassa YK:n viestintäpäälliköt Irakissa olivat tavanneet sinä aamuna laatiakseen suunnitelman torjuakseen irakilaisten keskuudessa voimistuvan käsityksen, jonka mukaan tehtävämme oli yksinkertaisesti Yhdysvaltojen miehityksen lisä.
Irakilaiset eivät tienneet, että todellisuus oli aivan päinvastainen: elokuussa YK-operaatio oli etääntynyt hyvin amerikkalaisista. Kiihkeä varhainen suhde, jonka Sergio, maailman loistavin konfliktin jälkeisten kriisien neuvottelija, oli muodostanut Yhdysvaltain prokonsulin Paul Bremeriin, oli jo katkennut. Yhteydenpito oli katkonaista nyt, kun Bremerin koalition väliaikainen viranomainen (CPA) saattoi olla suoraan tekemisissä irakilaisten kanssa, jotka se oli nimittänyt Sergion avulla hallintoneuvostoon. Miehitystaktiikasta johtuva yleinen tyrmistyminen lukuun ottamatta Sergio oli jo eronnut Bremerin kanssa keskeisistä kysymyksistä, kuten tarpeesta vahvistaa uusi perustuslaki vaaleissa ja tuhansien Abu Ghraibin vankilassa vangittujen vangitseminen ja vankeusolosuhteet.
Pohjapiste saavutettiin viime vuoden heinäkuun lopussa, kun yllättäen Yhdysvallat esti täysimittaisen YK-operaation perustamisen Irakiin. Sergio uskoi, että tämä tehtävä oli elintärkeä, ja uskoi, että myös CPA tuki sitä. On selvää, että Bushin hallinto oli innokkaasti etsinyt YK:n läsnäoloa miehitetyssä Irakissa legitimoivana tekijänä pikemminkin kuin kumppanina, joka voisi välittää miehityksen varhaista loppua, jonka tiesimme olevan välttämätöntä suuren tulipalon estämiseksi.
Sergio oli kuitenkin edelleen puristanut mitä tahansa kilometriä siitä, mitä hän kutsui "rakentavaksi epäselvyydeksi" kauhean sodanjälkeisen turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa; joka lähetti YK:n henkilöstön Irakin pataan antamatta heille edes vähäistä riippumattomuutta tai valtaa. Ei ole liioittelua sanoa, että juuri tämä päätöslauselma soitti YK:n kuoleman Irakissa. Vastustettuaan sankarillisesti Yhdysvaltojen painostusta sallia sota, turvallisuusneuvoston jäsenet päättivät osoittaa hyvää tahtoa "voittajille". "Askel liian pitkälle" sanoi eräs irakilainen minulle toisena päivänäni Bagdadissa.
Hän sanoi, että jopa ne, jotka olivat tottuneet kaksoisstandardeihin, joita turvallisuusneuvosto käytti irakilaisten rankaisemiseksi Kuwaitin hyökkäyksestä vuonna 1990, samalla kun myöntyivät neljännesvuosisadan kestäneeseen Israelin miehitykseen arabimaissa, olivat kauhuissaan siitä, että se voisi legitimoida provosoimattoman sodan. jota koko maailma oli kiihkeästi vastustanut. Monet irakilaiset olivat myös raivoissaan siitä, ettei YK nostanut ääntään julmaa miehitystaktiikkaa vastaan, tietämättä, että tavat ja diplomatia sanelevat YK:n virkamiesten sanovan julkisuudessa vähän sellaista, mikä loukkaisi maailman tehokkainta valtiota.
Mutta elokuun puoliväliin mennessä levoton ja masentunut Sergio oli alkanut rikkoa protokollaa. Kaksi päivää ennen pommi-iskua hän kertoi brasilialaiselle toimittajalle, että irakilaiset tunsivat itsensä miehitykselle nöyryytetyiksi, ja kysyi häneltä, miltä brasilialaiset tuntuisivat, jos ulkomaiset tankit partioivat Rio de Janeiron väylillä. Ja pommi-iskupäivänä Sergio aikoi antaa lausunnon, jossa hän kritisoi yhdysvaltalaisten sotilaiden suorittamaa Reutersin kameramiehen Mazen Danan tappamista, kun hän kuvasi tapausta Abu Ghraibin vankilan ulkopuolella. Tuo lausunto pelasti henkeni. Sergio pyysi minua lisäämään lisätietoja muista laittomista murhista, mikä sai minut väliin kello 4:n kokouksesta, joka oli hyökkäyksen kohteena. Kuusi seitsemästä osallistujasta kuoli, ja seitsemäs menetti molemmat jalat ja käden.
19. elokuuta 2003 on ratkaiseva hetki YK:n historiassa, ei pelkästään hyökkäyksen ennennäkemättömän julmuuden vuoksi, vaan myös siksi, ettei Irakin, arabien ja muslimien vastalausetta julmuudesta ole saatu. Tämä lähes hiljaisuus paljasti syvyydet, joihin järjestön asema oli vajoanut Lähi-idässä, koska se ei kyennyt hillitsemään tai jopa tuomitsemaan Yhdysvaltain ja Israelin politiikan militaristisia ylilyöntejä syyskuun 9. päivän jälkeisenä aikana. YK:n katsotaan yleisesti olevan liian halukas täyttämään Yhdysvaltojen vaatimukset, ja sen harvinainen haaste Irakin sotavaltuutuksen suhteen unohtui nopeasti, kun myöhemmät päätöslauselmat painoivat amerikkalaista hanketta Irakissa. Hämmästyttävän törkeää oli turvallisuusneuvoston hyväksymä espanjalainen päätöslauselma, jossa Eta tuomittiin Madridin pommi-iskuista, kun useimmat epäilivät al-Qaidaa. Tämä oletettavasti pyhitettyjen turvallisuusneuvoston päätöslauselmien kavalierinen käyttö oli mahdollista vain Yhdysvaltojen tuen ansiosta, koska se halusi suojella Aznarin hallitusta vaalitappiolta.
Vaikka turvallisuusneuvoston kaksoisstandardit Lähi-idässä ovat pääasiallinen syy arabien ja muslimien vihamielisyyteen, Amerikan kyky painostaa YK:n päätä linjaan on myös kiusallinen ongelma. Bushin hallinto jatkaa Kofi Annanin maksimaalista painostusta saadakseen YK:n paluun Irakiin, riippumatta siitä fyysisestä vaarasta ja moraalisesta vahingosta, jolle tämä altistaa organisaation ja sen henkilöstön. Jäsen Annan on ollut päättäväinen turvallisuuden takaamisen edellytyksenä YK:n henkilöstön paluulle, mutta demokraattisesti valitun väliaikaisen hallituksen tarpeesta ja viime aikoina väliaikaisen hallituksen kokoonpanosta on näyttänyt siltä, että YK on jälleen taipunut Yhdysvaltojen painostukseen. Kun voimakkaat jäsenmaat kokevat tarpeelliseksi antaa niin usein periksi amerikkalaisten vaatimuksille, ei ole yllättävää, että nimitetyn pääsihteerin on vaikea haastaa Yhdysvaltoja asioissa, joita se pitää elintärkeinä.
Bushin hallinto painostaa maita hellittämättä tukemaan terrorismin vastaisen sodan kyseenalaisiakin puolia riippumatta siitä, mitä vahinkoa tällainen tuki saattaisi aiheuttaa niiden vakaudelle. Täydellinen esimerkki on pyrkimys saada YK-operaatio toimimaan Irakissa muslimimaiden joukkojen suojeluksessa. Tällainen läsnäolo aiheuttaisi hirvittäviä riskejä sekä YK:lle että kaikille sääntöjä noudattaville maille, erityisesti Pakistanille ja Saudi-Arabialle; mutta sellainen on USA:n valta, että sen "taivuttaminen" saattaa onnistua. Näyttää siltä, että vain vähän on opittu YK:n vuosi sitten tänään tapahtuneesta kataklysmista.
YK on arvokas – ei nimensä vuoksi, vaan siksi, että se kamppailee, vaikkakin epätäydellisesti, saavuttaakseen maailmanlaajuisen yksimielisyyden maailman kriittisissä kysymyksissä. YK-operaation räjäyttäneet fanaatikot antoivat vakavan iskun sen omaisuudelle Lähi-idässä. Mutta tämän korvaamattoman instituution legitiimiydelle aiheutuu pysyvämpää vahinkoa vaatimuksilla noudattaa Yhdysvaltain saneluja. Jos se jatkaa painostusta taipumistaan, sen pääoma tuhlataan ja sen päätökset tehdään painottomiksi suurille ihmiskunnan osille.
Jäsenvaltioiden ja pääsihteerin pitäisi nähdä tämä legitiimiyden heikkeneminen organisaation suurimpana haasteena. Mutta he eivät pysty edistymään tehokkaasti, ellei Yhdysvallat itse tunnusta, että sen on omien etujensa vuoksi osoitettava suurempaa kunnioitusta YK:ta kohtaan, jotta se voi oppia määrittelemään ja ajamaan omia etujaan viisaammin.
Salim Lone toimi viestintäjohtajana edesmenneen Sergio Vieira de Mellon johtamassa YK:n Irak-operaatiossa.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita