Pahasti heikentynyt diktatuuri
Myanmarin (Burman) sotilasdiktatuuri, joka kaappasi vallan vuonna 2021, on yhtäkkiä alttiina kansallisen yhtenäisyyden hallituksen alaisuudessa löyhästi ryhmittyneiden vastarinnan joukkojen hyökkäyksille. Näitä voimia on kahdenlaisia: etnisten vähemmistöjen armeijat, joita joskus kutsutaan Kolmen veljeskunnan liittoutumaksi ja joilla on pitkä historia sotilashallituksen vastustamisesta, ja NUG:n tukemat demokratiaa kannattavat ryhmät, jotka ovat kokoontuneet yhteen vuoden 2021 vallankaappauksen jälkeen. (A julkaisu Thaimaassa maanpaossa olevien Myanmar-toimittajien luettelossa on kaikkiaan 30 aseellista ryhmää, joista 10 on etnisiä armeijoita).
Se, mikä tekee vastustuksesta niin uhkaavaa armeijalle nyt, on se, että eri armeijat koordinoivat ja menestyvät yhä paremmin pohjoisessa ja koillisessa, Kiinan sekä Thaimaan ja Intian raja-alueilla. Oppositio on valloittanut kaupunkeja, kaapannut arsenaalit ja saanut joidenkin hallituksen yksiköiden antautumisen, viimeksi myös kokonaisen pataljoonan. Tuhannet ihmiset ovat paenneet taisteluja pääasiassa Intiaan.
Myanmarin juntalla on ylivoimaiset joukot maassa ja ilmassa, mutta BBC:n raportissa sanotaan: "Kaksi ja puoli vuotta kestäneen aseellisen kapinan taistelun jälkeen, jonka se aiheutti tuhoisalla vallankaappauksellaan, armeija näyttää heikolta ja mahdollisesti päihitettävältä." Ulkosuhteiden neuvosto opiskella ehdottaa, että uusi tyytymättömien armeijan upseerien vallankaappaus on jopa mahdollinen.
Kiinan asema
Kiina näyttää pelaavan molemmin puolin, epäilemättä tietoisena vain yhden tukemisen turvallisuusvaikutuksista.
Toisaalta se on johdonmukaisesti tukenut juntan sortotoimia. Myanmarin johto teeskentelee, että suhteissa Kiinan kanssa on kaikki hyvin. Se vaatii, että siteet ovat vahvoja ja että strateginen kumppanuus on luja. Viimeisin todiste on kolmen kiinalaisen aluksen, mukaan lukien hävittäjä, satamavierailu 27. marraskuuta yhteisiä merivoimia varten.
Kulissien takana raportit osoittavat kuitenkin juntan sisäistä tyytymättömyyttä Kiinan suhteisiin kapinallisryhmiin, erityisesti aseiden myyntiin näille ryhmille. Tuo tyytymättömyys johti ensimmäiseen Kiinan vastaiseen mielenosoitukseen Kiinan Yangonin suurlähetystön edessä 17. marraskuuta.
Kiinan ulkoministeriö tiedottaja Hänen täytyi antaa virallinen lausunto, jossa hän vakuutti mielenosoittajille, ettei Kiina koskaan puutu Myanmarin sisäisiin asioihin.
Kiinan viranomaiset ovatkin läheisessä yhteydessä kapinallisiin etnisiin ryhmiin, jotka ovat luvanneet suojella kiinalaisia sijoituksia ryhmien hallitsemilla alueilla. Koillisraja-alue on rikollisen toiminnan – huumekaupan ja tietoverkkohuijausten – paikka, joka koskee Kiinaa, koska se vaikuttaa Kiinan kansalaisiin ja kykyyn aiheuttaa levottomuuksia rajalla.
Peking ei ole tuominnut oppositiojoukkoja eikä tukenut juntan ponnisteluja niiden tukahduttamiseksi. Mukaan a raporttiYhdysvaltain rauhaninstituutin (USIP) mukaan "Peking hyväksyi lähes varmasti hyökkäyksen sen jälkeen, kun juntan kenraalit jättivät huomiotta sen vetoomukset tuottoisten rajan varrella sijaitsevien rikollisuuskeskusten tukahduttamiseksi, mikä on kiehtovaa Kiinan kansalaisille."
Se on luultavasti saanut kenraalien huomion: junta raportoi nyt, että Kiina välittää rauhanneuvotteluja tärkeimmän aseellisen oppositioryhmän ja hallituksen välillä.
Voiton jälkeen: edessä olevat haasteet
Vastarintajoukkojen sotilaallinen menestys herättää kysymyksen: Miltä Myanmar voisi näyttää, jos se voittaisi – eli pakottaa juntan romahtamaan?
USIP-tutkimus on yllättävänkin optimistinen. Vaikka jotkut asiantuntijat saattavat ennustaa vastarinnan pirstoutumista etnisten ja poliittisten linjojen mukaan, yksi USIP-tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista on, että:
"Useimmat [vastarintataistelijat] motivoivat ensisijaisesti halusta suojella yhteisöjä riehuvalta armeijalta ja saavuttaa uusi poliittinen ja sosiaalinen paradigma. Monet vastarintataistelijat. . . niillä on juuret yhteisöissä, joita he palvelevat. Samoin etnisen vastarinnan ydinorganisaatiot [ERO:t] alkoivat vuosikymmeniä sitten sosiaalisina liikkeinä, eivät aseellisina ryhminä, ja palvelevat edelleen omia yhteisöjään.
Mitä tulee mahdollisuuksiin voittaa eroja ja rakentaa uusi Myanmar, USIP-tutkimus toteaa:
”Uuden poliittisen järjestelyn saavuttaminen ei ole yksinkertaista ja vaatii todennäköisesti vuosien kansallista vuoropuhelua. Mutta USIP-tutkimus osoittaa, että liike on jo edistynyt merkittävästi kohti kansallista sovintoa ja yhteisen vision rakentamista. Erilaiset yhteistyömuodot ERO:iden ja Bamar-yhteisöjen välillä sotilasoperaatioiden, sosiaalipalvelujen ja humanitaarisen avun alalla osoittavat edelleen kasvavaa solidaarisuutta.
Kaksi muuta asiaa, jotka liikkeen on saatava aikaan: maanviljelijöiden kääntäminen pois oopiumin tuotannosta ja maan pysähtyneen kasvun kääntäminen. YK:n huume- ja rikostoimisto on juuri ilmoitti että Myanmar on ohittanut Afganistanin oopiumin tuotannon johtavana asemassa maailmassa.
Kasvava epävarmuus on ilmeisesti lisännyt unikonviljelyä. Maailmanpankin mukaan se on myös vähentänyt huomattavasti kauppaa, ulkomaisia investointeja, inflaatiota ja noin 2.5 miljoonan ihmisen pakolaismuutoksia. Pankki hankkeet Myanmarin kokonaistalouskasvu on yksi prosentti.
Voiko hyvin monipuolinen vastarintaliike kokoontua rakentamaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa? Kaukaa katsottuna saattaa vaikuttaa siltä, että todennäköisyys on vastaan, mutta tietyssä Myanmarin tapauksessa armeijan ylivoimaisesta painosta vapautuminen voi olla avaintekijä kansallisen konsensuksen rakentamisessa demokraattisen hallinnon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Mel Gurtov, syndikoitu PeaceVoice, on Portland State Universityn poliittisen tieteen emeritus ja blogit osoitteessa Ihmiset.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita