Aikana vuoden 2019 eduskuntavaaleissaTuotin ja näytin vuotaneita asiakirjoja, jotka osoittavat, että Boris Johnsonin hallitus kävi salaisia neuvotteluja saadakseen Yhdysvaltain terveydenhuoltoyhtiöille "täydellinen pääsy markkinoille” National Health Servicelle (NHS) Brexitin jälkeisissä kauppasopimuksissa. Minulle ja miljoonille ihmisille eri puolilla maata tämä oli mahdollisesti vaaleja ratkaiseva hetki. Boris Johnsonille ja hänen monille liittolaisillemme tiedotusvälineissämme se oli kuitenkin esimerkki "Venäjän disinformaatiokampanja.” Nykyään yhdysvaltalainen sairausvakuutusyhtiö Centene Corporation on suurin yksittäinen palveluntarjoaja NHS:n perusterveydenhuollossa Englannissa.
En koskaan saa tietää, uskoivatko ne, jotka kielsivät väitteeni – joista monilla oli poliittisen puolueettomuuden velvoitteita – omia hölynpölyjään. Sillä ei ole oikeastaan väliä, kuinka he päättävät lohduttaa itseään. Tärkeää on se, mitä muuttavan muutoksen vastustajat olivat valmiita laittamaan linjaan: yleisen, julkisen terveydenhuollon periaate, joka on ilmainen käyttöpaikalla. Kun näin poistumiskyselyn vuonna 2019, näin NHS:n perustan katoavan silmieni edessä.
Joulukuuhun 2019 mennessä NHS oli jo epätoivoisessa tilassa, ja se oli kynnyksellä vuosikymmenen kestäneistä tappavista julkisen sektorin leikkauksista. Sänkyjen käyttöaste oli vaarallisen korkea. Jonotuslistat olivat katon läpi. Ja pelko ylivoimaisesta talvisairaudesta oli suuri. Vaalien ja konservatiivien voiton jälkeen tuli laskenta. Maailman terveysjärjestö (WHO) tunnisti tammikuussa 2020 epidemian mittakaavan vaarallisen viruksen ja kehotti jäsenvaltioita varautumaan pandemiaan testaamalla väestönsä heti oireiden ilmaantuessa. Boris Johnsonin vastaus oli syyttää WHO:ta propagandan lietsomisesta ja nostaa eri toriat vaatimaan Britanniaa vetäytymään siitä kokonaan.
Epidemian muuttuessa pandemiaksi hallitus ei juurikaan peitellyt omaa valmistautumattomuuttaan. Koalitiohallitus ei ollut pelkästään heikentänyt kansanterveyskapasiteettia, vaan myös vähätellyt kansanterveysalan asiantuntemusta, sulkemalla julkisia laboratorioita ja vähentämällä kokeneita kansanterveysalan ammattilaisia. Konservatiivihallitus kiistää oman roolinsa NHS:n eroosiossa ja joutui paniikkiin, tyhjensi sairaalat "elektiivisen leikkauksen" potilaista ja työnsi testaamattomia kotiutumista odottavia vanhuksia äskettäin tyhjennetyihin hoitokoteihin. Melkein 40,000 XNUMX hoitokodin asukasta kuoli COVID-19:ään.
Pandemia paljasti hoitoalamme kauhistuttavan tilan. Vuodesta 2012 vuoteen 2020 Englannin hoitokodeissa sänkyjen määrä väheni 15 prosenttia. Hoitopalvelumme eroosio ulottuu kuitenkin paljon pitemmälle kuin säästötoimien kuluminen. Sekä New Labour -puolueen että konservatiivien vuosikymmeniä kestäneen sisämarkkinaideologian jälkeen lähes kaikki paikallishallinnon ylläpitämät hoitokodit oli suljettu ja ulkoistettu yksityisille palveluntarjoajille. Sen sijaan, että yksityistä omaisuutta sidottaisiin julkisiin käsiin koko väestön tarpeiden tyydyttämiseksi, arvokkaita resursseja tuhlataan edelleen valinnaisesta hoidosta hyötyvän yksityisen terveydenhuoltosektorin pelastamiseen. Yritykset nyt omistaa ja ajaa 84 prosenttia hoitokodeissa olevista sängyistä Englannissa. Missä on kannattavuutta, siellä on hyväksikäyttöä. Hoitotyöntekijöistä 4 prosenttia on nollatuntisopimuksessa. Kotihoidon työvoimasta 40 prosenttia on nollatuntisopimuksessa. Hoitotyöntekijän reaalipalkan mediaani on 8.50 puntaa tunnissa. Pandemiaan mennessä vähentyneen, ylityöllistetyn ja kalliin hoitopalvelun odotettiin selviytyvän kaikkien aikojen suurimmasta kysynnästä.
Valtava määrä palkattomia hoitajia – pääasiassa naisia – päätyy täyttämään aukon ja uhraamaan uransa ja tulonsa tarjotakseen ympärivuorokautista hoitoa. Ehkä suurin taakka on niille, jotka hoitavat läheisiä, jotka kärsivät dementiasta, joka on nykyään yleisin kuolinsyy Isossa-Britanniassa. Vuoteen 2025 mennessä yli miljoona ihmistä kärsii taudista. 70 prosenttia Kaikista hoitokodin asukkaista – heistä kaikilla 490,000 XNUMX:lla – arvioidaan olevan dementia tai vakavia muistiongelmia. Jokainen, joka on nähnyt perheenjäsenen haalistuvan silmiensä edessä, tietää, kuinka anteeksiantamaton, hellimätön ja sietämätön dementia voi olla.
Nämä kustannukset – fyysiset, emotionaaliset ja sosiaaliset – tulevat harvoin niiden laskelmaan, jotka valittavat, ettei meillä ole varaa varmistaa, että sosiaalihuolto on vapaasti saatavilla kaikille sitä tarvitseville. Totuus on, että riittämätön sosiaalipalvelu on jo kalliiksi. Siitä aiheutuu kustannuksia niille, jotka joutuvat uhraamaan oman henkisen hyvinvointinsa täyttääkseen huolenpitovelvollisuutensa, joka meidän kaikkien tulisi jakaa.
Valtiovarainministeri Jeremy Hunt – joka kertoo meille jatkuvasti tuntevansa NHS:n läpikotaisin – voisi 17. marraskuuta antamassaan rahoitusselvityksessä tehdä jotain merkityksellistä: ilmoittaa Kansallinen hoivapalvelu. Ainakin hänen pitäisi pakottaa kuuntelemaan oppositiota, joka on tarpeeksi rohkea vaatimaan sitä. Oppositio, joka on tarpeeksi rohkea vieroittaakseen riippuvuudesta epäonnistuneeseen yksityistämismalliin. Oppositio, joka haluaa sanoa, että sosiaalihuollon tulee olla vapaasti kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla, missä he sitä tarvitsevat, milloin tahansa.
Britannian yleisöä kehotetaan valitsemaan kahden rikkinäisen sektorin hallinnasta kilpailevan puolueen välillä. Hoitopalvelu ei vaadi johtamista. Se vaatii muuntamista. NHS oli luotu 1948issa universalismin, tasa-arvon ja ihmisarvon periaatteiden pohjalta. Näitä periaatteita murentavat ahneet ja tarttuvat yksityiset terveydenhuolto- ja sosiaalialat, joita rohkaisee poliittinen luokka, joka haluaa saada osuuden saaliista. Sen sijaan, että häpäisimme NHS:n periaatteet, meidän täytyy laajentaa ja takaa hoidon kehdosta hautaan. Minusta se on taistelun arvoinen asia.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita