Pahaa ei voi enää piilottaa millään propagandalla. Jopa Israelin voittava yhdistelmä uhriudesta, jiddiškeitistä, valituista ihmisistä ja holokaustista ei voi enää hämärtää kuvaa. Lokakuun 7. päivän kauhistuttavia tapahtumia ei ole unohtanut kukaan, mutta ne eivät voi perustella sitä spektaakkelit Gazassa. Propagandisti, joka voisi selittää 162 vauvan tappamisen yhdessä päivässä – sosiaalisen median tällä viikolla raportoima luku – ei ole vielä syntynyt, puhumattakaan joidenkin tappamisesta. 10,000-lapset kahden kuukauden päästä.
Israel on jo perustamassa päivitettyä Yad Vashemia. Satoja juutalaisia toimihenkilöitä Yhdysvalloista lennätetään lentosukkulalla palaneille kibbutseille etelässä. Natan Sharansky on myös käynyt Kfar Azzassa tällä viikolla nähdäkseen ja näyttääkseen niille antisemiiteille, mitä he tekivät meille.
Yksikään virallinen vieras ei voi tästä lähtien laskeutua Israeliin ilman, että hänen on pakko kulkea sen läpi Kibbutz Be'eri. Ja jälkeenpäin, jos hän uskaltaa kääntää katseensa Gazan alueelle, hänet leimataan antisemitistiksi. Odota Birthright-busseja, joissa sotilas valvoo jokaista, tšekkiläinen kivääri vedettynä. Hekin ovat jo matkalla Nir Oziin.
On hyvin kyseenalaista, tekeekö tämä mitään hyvää. Hasbara on nyt moraaliton kone. Jokaisella, joka tyytyy olemaan järkyttynyt siitä, mitä meille on tehty, mutta jättää huomiotta sen, mitä olemme tehneet sen jälkeen, ei ole nuhteettomuutta tai omaatuntoa. Ei voida sivuuttaa Gazaa ja olla vain järkyttynyt Kfar Azzasta. Tietysti on pakollista kertoa ja näyttää maailmalle, mitä Hamas teki meille. Mutta siitä tarina vasta alkaa. Se ei lopu tähän. Sen jatko-osasta kertomatta jättäminen on halveksittavaa.
Israelin kauhean kärsimyksen rinnalla, jota ei pidä aliarvioida, Gazan kaistalla on nyt paljon suurempi kärsimys. Se on laajuudeltaan valtava ja aiheuttaa epätoivoa. Sillä ei ole selitystä, eikä se tarvitse sitä. Se riittää Gazasta tuleviin raportteihin, joita lähetetään kaikkialla maailmassa paitsi yhdessä pienessä tilassa, jonka silmät ovat kiinni ja sydän sinetöity.
Israelin hasbara on petos. Se kertoo tarinan, joka ei ole koko totuus. Piilottamalla yli puolet totuudesta hasbara olisi pitänyt nähdä häpeällisenä toimintana. Mutta se ei ole. Israelissa sellainen järjetön hahmo Noa Tishbi on tullut tämän hetken sankaritar. Surullisen isänsä Eyal Waldmanin kodissa hänen kunniakseen järjestetyissä juhlissaan ja hymyillen, lasi toisessa kädessään ja Tishbi toisessa kädessään valokuvattua Benny Gantzia vastaan kohdistunut tuhoisa hyökkäys ei osunut asiaan.
Asia on siinä, että pettäjät muutetaan täällä sankareiksi. Tishbin X-tilin selaaminen saa sinut oksentamaan. Natalie Dadon, mutta Hollywoodin tähtipölyä, new agea, halauksia, kyyneleitä ja Colgaten hymyjä, kitssiä ja kuolemaa suoraan Gazanin rajan läheltä. Juutalaiskansa on Israelin alkuperäiskansa, olemme täältä kotoisin, sanoo täältä muuttanut nainen. Kun hän laskeutui Ben Gurionin lentokentälle, hänen täytyi juosta suojaa ja kuvata itseään tietysti saadakseen jokaisen "Israelin ystävän" sydämen vapisemaan ja kyyneliin.
Ja korut, oi korut Tishbissä: kaksi Daavidin tähteä, ei yksi, vain varmuuden vuoksi; Chai-kaulakoru ja a -joesta-mereen kartta, kaikki kultaa. Neljännesmiljoonaa seuraajaa. Hanukka on sionistien juhla. Tel Aviv on hyökkäyksen kohteena oleva kaupunki. "Sinun täytyy kuvitella, miltä Lähi-itä näyttää Hamasin voitettua", hän kertoo TalkTV:n Piers Morganille.
Haluatko tietää, miltä Lähi-itä näyttää? Gaza tuhosi maan tasalle, kaksi miljoonaa koditonta ja heitä vastapäätä, myös arpeutunut ja hakattu, apartheid-valtio, josta Tishbi ei ole edes kuullut.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita