Tähän mennessä monet niistä 370 miljoonaa eurooppalaista äänestäjää, hallituksen virkamiehet ja poliittiset puolueet valmistautuvat seuraavaan eurovaaleissa välillä pidettäväksi 6th ja 9th kesäkuu 2024.
Eurooppalaiset poliitikot – paitsi Iso-Britannian takia Brexit ja Bregret – kilpailevat 720 paikkaa ja vahva EU-parlamentti. EU:n parlamentti jakautuu karkeasti seitsemän erilaista poliittista puoluetta tai "ryhmät", kuten niitä kutsutaan:
- Edistykselliset:
Euroopan yhtenäinen vasemmisto / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto (GUE / NGL) koostuu pääasiassa puolueista, joilla on sosialistinen ja kommunistinen tausta. Se syntyi Ruotsista ja Tanskasta. GUE/NGL:llä on euroskeptisiä piirteitä, jotka perustuvat antikapitalistiseen näkökulmaan.
- Keskusta-edistykselliset:
Nämä ovat Euroopan sosiaalidemokraatteja (S&D) – a keskuksen asteittainen suuntautuminen, joka edistää osallistavaa eurooppalaista yhteiskuntaa, joka perustuu tasa-arvoon, solidaarisuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, parempaan elinoloon ja parempiin työoloihin.
- Ympäristönsuojelijat:
Euroopan vihreiden puolueiden liitto keskittyy ihmisoikeudet ja ympäristö sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
- Kristilliset konservatiivit:
Ensinnäkin on Euroopan kansanpuolue (EPP), jolla on a Kristillisdemokraattinen ideologia. EPP on suurin ryhmä. Vuonna 2021 Unkarin oikeistopopulisti Viktor Orbán erosi ryhmästä sen jälkeen, kun ryhmän ideologisesta suunnasta oli erimielisyyksiä.
- Uusliberaalit:
Euroopan liberaalidemokraattisten puolueiden (ELDR) "Uusi Eurooppa" -ryhmän merkittävin jäsen on Ranskan presidentti Emmanuel Macron.
- Keskus-oikea:
Niin kutsutut "eurooppalaiset konservatiivit" erosivat EPP:stä vuonna 2009 (Brexit-poliitikko David Cameronin alaisuudessa). Ryhmä on sosiaalisesti konservatiivinen ja tukee uusliberalismia. Sillä on myös vapaakauppaan perustuva euroskeptinen piirre.
- Uusfasistit:
Euroopan uusfasistit naamioivat itsensä iskulauseen alla: "identiteetti & demokratia" tai I&D. Tämä ryhmä sisältää Tanskan kansanpuolue, Suomen Puolue, Saksan AfD, Italian Lega, Belgian Vlaams Belang, Ranskan Rassemblement National ja Hollannin PVV.
Kaiken kaikkiaan nämä seitsemän ryhmää voidaan koota karkeasti kolmeksi ideologisesti poliittiseksi ryhmäksi:
- Edistykselliset ja ympäristönsuojelijat (nro 1-3);
- Konservatiivit, taantumukselliset ja illiberaalit (nro 4-6); ja lopuksi,
- Euroopan uusfasistit (nro 7).
Suomi:
Ryhmään 1 kuuluva, Suomen edistyksen toiveikas Li Andersson haluaa voittaa Suomen puolueelleen toisen EU-paikan. Suomen konservatiivisille ja skandaalin täynnä pääministeri Petteri Orpo's National Rally Party (PS) ja hänen koalitiokumppaninsa äärioikeistolainen suomalaispuolue – Kristillisdemokraatit ja Ruotsin kansanpuolue (SFP) – tulevien EU-vaalien näkymät ovat melko ristiriitaiset. Orpo on hitaasti mutta tasaisesti menettämässä kannatusta suomalaisten keskuudessa.
- aivan liian suorapuheista rasismia joidenkin hänen PS-ministeriensä työ herätti kansainvälistä kohua kesällä 2023 – ja rasisminvastaisia mielenosoituksia järjestettiin kymmenissä kaupungeissa Suomessa.
Keväästä 2024 lähtien suomalaiset ammattiliitot ovat taistelleet säästöpolitiikkaa ja kauaskantoisten työmarkkinarajoitusten uhkaa vastaan yhä kovenevilla lakkoaaltoilla. Yleensä tällaiset hyökkäykset työntekijöitä ja ammattiliittoja vastaan myydään "uudistuksina" (lue: liiketoimintaa edistävä uudelleensääntely).
Orpon koalitio on jo leikannut työttömyys- ja asumistukia. Lisäksi hallitus haluaa tiukentaa lakko-oikeutta, helpottaa työntekijöiden irtisanomista ja suunnittelee palkkasäännösten ja työehtosopimusten muuttamista työnantajien eduksi. Tämä heikentää jo olemassa olevaa työn ja pääoman välinen vallan epäsymmetria.
Kesäkuun EU-parlamenttivaaleissa Suomen oikeistopuolueet voivat kuitenkin saada vaikutusvaltaa. Vastaanottaja taistella äärioikeistoa vastaan, jopa 300,000 1 työntekijää kouluttajista sähköasentajiin lakkoi valtakunnallisesti XNUMX.st Helmikuu 2024.
Ironista kyllä, hallituksen suunnitelmat lakko-oikeuden rajoittamisesta luovat yhden suurimmista kattavat lakko-aallot Suomen lähihistoriassa. Toisin sanoen nykyinen hallitus on provosoinut enemmän poliittisia lakkoja kuin kaikki muut hallitukset vuosina 1991–2023 yhteensä.
Maaliskuun 2024 puolivälistä lähtien yli 7,000 XNUMX työntekijää satamissa, logistiikkayrityksissä, terästehtaaissa ja öljyterminaaleissa on lopettanut toimintansa. Tuonti ja vienti ovat jo pudonneet rajusti.
Joillakin huoltoasemilla bensiinistä on tullut pulaa. Suomen työnantajat uskovat, että viikon lakko aiheuttaa yrityksille jopa 260 miljoonan euron (267 miljoonan dollarin) tappiot.
Toistaiseksi edelleen työseisokkeja on ilmoitettu. Samaan aikaan sopimusta taantumuksellisen hallituksen kanssa ei ole näköpiirissä, sillä 58 % Suomen väestöstä kannattaa työkiistoja.
Suomen hallituksen ankara ja itsepäinen politiikka kohtaa yhä enemmän julkista hylkäämistä. Vasta äskettäin talousministeri Wille Rydman (PS) – joka nauttii lähettämisestä rasistisia tekstiviestejä - on kuvaillut liiton puheenjohtajaa "X":ssä (twitterissä) "Hakaniemen mafia". Helsingin ympärillä Hakaniemen aukio, sijaitsevat lukuisat Suomen tärkeimpien ammattiliittojen päämajat.
Tyytymättömyys pohjoismaisen hyvinvointivaltion uusliberalistiseen rakenneuudistukseen tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös eurovaalien tulokseen. Samaan aikaan Suomi on saanut yhden paikan lisää EU-parlamentin laajentuessa. Tämän vuoksi kesäkuun alun vaaleissa jaetaan 15 paikkaa.
Orpon puolueesta voi tulla vahvin voima kriiseistä huolimatta ja – mikä pahempaa – äärioikeistolainen ”Suomalaiset”-puolue voisi mahdollisesti voittaa paikan. Samaan aikaan kaksi nykyistä PS-puolueen meppiä on jättänyt EU-parlamentin äärioikeiston "identiteetti & demokratia" -ryhmän (nro 7 yllä).
He liittyivät eurooppalaisten konservatiivien ryhmään (nro 4-6) liikkeessä uusfasistista konservatismiin. Taustalla oli Putinin tuki suomalaisten uusfasistien keskuudessa.
Tuoreiden mielipidemittausten mukaan Suomen "sosialidemokraatit" (nro 2) voisivat myös kaksinkertaistaa kaksi paikkaa neljään. Ympäristönsuojelija "vihreät" (nro 3) ovat kaukana viiden vuoden takaisesta 16 prosentin huipputuloksestaan. Ilmastopolitiikka on tällä hetkellä Suomessa vain marginaalinen kysymys.
Edistykselliselle "vasemmistoliitolle" (nro 1) toinen paikka on saavutettavissa, mutta se on edelleen melko kunnianhimoinen tavoite. Puolue on tänään 9 prosentin kannalla julkisissa vaaleissa. Silti 11–12 prosenttia tarvitaan EU:n parlamentin toiseen paikkaan. Johtava ehdokas Li Andersson on tässä avainroolissa.
36-vuotias ehdokas on suosittu yli puoluerajojen. Hänen todennäköinen pääsynsä Euroopan parlamenttiin merkitsee kuitenkin loppua edistyksellisenä johtajana Suomen poliittisella maisemalla. Toisaalta Li Anderssonin muutto Eurooppaan olisi merkittävä voitto eurooppalaisille edistysmielisille.
Alankomaat
Sillä välin asiat näyttävät synkiltä Alankomaissa, missä uusfasistisen Geert Wilderin äärioikeistolainen PVV ja hänen "tulppaani-fasismi”pysyi suosikkina. Silti se tosiasia, että uusi Euroopan parlamentti valitaan pian, on tuskin rekisteröitynyt Alankomaissa. Vaalijulisteita ja tv-kampanjoita voi etsiä turhaan.
Jopa neljä kuukautta Alankomaiden parlamenttivaalien jälkeen, on edelleen ei uutta hallitusta Hollannissa konservatiivien ja uusfasistien taistelevat keskenään.
Maaliskuun puolivälissä vaalien voittaja – uusfasisti Geert Wilders – ilmoitti melko äkillisesti ja yllättäen, ettei hän enää halua pääministeriksi, mikä on ollut hänen pitkän tavoitteensa. Yksinkertaisesti sanottuna häneltä puuttuu tarvittava tuki "niin toivotulle" taantumukselliselle koalitiolleen.
Hänen luoma sotku ei kuitenkaan haitannut äärioikeistolaisen ja syvästi islamofobisen ns.Vapauden puolue". Viimeaikaisten mielipidemittausten mukaan joka neljäs hollantilainen voisi äänestää Wildersin PVV:tä [Partij voor de Vrijheid], joka voi toivoa yhdeksää Alankomaiden 31 paikasta Euroopan parlamentissa.
On käymässä selväksi, että Wildersin äärioikeistopuolue etenee. Sen myötä oikeistopopulismi voi saada entistä enemmän vaikutusvaltaa Euroopan parlamentissa. Nousuvaiheessa Wilderin äärioikeistolaiset eivät ole ”vielä” edustettuina Strasbourgissa – EU-parlamentin sijaintipaikassa.
Huono puoli on kuitenkin se, että hänen puolueensa on todennäköisesti tulevien vaalien suuri voittaja. Tuoreen kyselyn mukaan Wildersin PVV:tä seuraa progressiivinen liitto Työväenpuolue PvdA ja vihreä vasemmisto (GL) mahdollisesti kuusi paikkaa ja Hollannin konservatiivit tai VVD (ex-Rutte) viidellä paikalla.
Lähes kaikki hollantilaiset puolueet kuuluvat johonkin edellä mainitusta seitsemästä Euroopan suurimmasta poliittisesta ryhmästä. Oikeistopopulismin ansiosta uusfasistisen PVV:n yhdeksän paikkaa todennäköisesti putoaa heidän eufemistisesti leimatulle "Identity & Democracy" -ryhmälle - oikeistopopulisteja, nationalisteja ja äärioikeistopuolueita.
Edistyksellisen GL-PvdA-allianssin odotetaan jakavan kuusi paikkaa kahden eurooppalaisen ryhmittymän kesken aiempien liittoutumien perusteella. Kuten vuonna 2019, GL luovuttaisi kolme paikkaa vihreille. Lisäksi progressiivinen ryhmä voisi saada kolme paikkaa hollantilaiselta PvdA:lta. Tämän seurauksena PvdA-ryhmä Euroopassa pienenee.
Konservatiivinen Euroopan kansanpuolue (EPP) – tällä hetkellä Euroopan parlamentin suurin ryhmä – voisi saada viisi paikkaa Hollannista. Samaan aikaan edistysmieliset voivat saada kaksi lisäpaikkaa: yhden Hollannin eläinsuojelupuolueelta ja toisen sosialistipuolueelta.
Samaan aikaan kiinnostus Alankomaissa eurovaaleja kohtaan on edelleen melko heikkoa. Jo vuoden 2019 vaaleissa vain 41 prosenttia hollantilaisista houkutteli äänestysurnia – alle Euroopan 50 prosentin keskiarvon. Sitä vastoin huikeat 77 prosenttia hollantilaisista äänestäjistä osallistui maan parlamenttivaaleihin marraskuussa 2023.
Itävalta
Aivan kuten Hollannissa ja muuallakin, tuki oikeistopopulismille on kasvanut. Ei ole yllättävää, että Itävallan oikeistopopulistit harjoittavat vaalikampanjaa bulevardi Lehdistö - tabloidit. Jota ajoi mediakapitalismi, Itävallan poliittiset puolueet keskittyvät tunnekysymyksiin ja sensaatioon – oikeistolaisilla maustettuna populistis-propagandistinen suuntaus.
Kuten Alankomaissa, eurovaalit eivät ole Itävallan puolueiden prioriteettien kärjessä. Siitä huolimatta jotkut Itävallan puolueen päämajassa odottavat innolla äänestyslippu – kun taas toiset tekevät niin epäröimättä.
Loppujen lopuksi vaalit ovat koe maan tunnelmalle. Vaalit voivat hyvinkin olla osoitus siitä, mitä on tulossa koko Itävallassa – selvä muutos kohti oikeistolainen FPÖ.
Mikä pahempaa, FPÖ näkee olevansa vallankumouksen partaalla. Ylivoimaisesti puolue johtaa mielipidemittauksia noin 30 prosentilla. Yksi sen rasistisista vaalilauseita on, "Hallituksen on oltava maahanmuuttoa vastustava voima". Se vain pahenee.
Toinen motto on, "emme enää siedä EU:ta" ja lopuksi, "EU:n sodanlietsominen vaarantaa meidät". Tämä on sellainen oikeistoretoriikka, jolla äärioikeistolainen FPÖ edistää itseään.
Toisaalta on Itävallan pikkuporvarillisen leirin perinteisesti konservatiivinen johtaja, nimittäin aikoinaan perinteinen ÖVP. Nykyään puolue pyörii muukalaisvihamielisillä lauseilla, kuten "Joka hylkää meidän elämäntapamme, täytyy lähteä"Ja "Traditio monikulttuurisuuden sijaan".
Kuten Alankomaissa, on yhä ilmeisemmäksi, että Itävallan oikeistopuolueet voisivat tehdä voitto.
Sensaatiohalujen alla, politiikan tabloidisointi, ja oikeistopopulismi, faktoihin perustuva päättely ei ole enää asia vaalikampanjoissa. EU-vaalit ovat rappeutuneet sivushowksi, joka parhaimmillaan tarjoaa mahdollisuuden asettaa nationalistiset asiat eurooppalaisen kontekstin yläpuolelle.
Kun painopiste siirtyy korkean emotionaalisuuden takaaviin asioihin, on mielenkiintoista nähdä, mistä vaalikampanjan aikana ”ei” puhuta, ts. Itävallan puolueettomuus, Itävallan rooli EU:ssa ja esimerkiksi kapitalismi ja miten se aiheuttaa korkea inflaatio.
Luokan, kapitalismin ja työn sijaan nationalistiset asiat: maamme, maamme, maanviljelijät, turvallisuutemme, meidän valkoista kulttuuria hallitsevat.
Olennaista väittelyä kiireellisistä aiheista ei enää tapahdu. Myös Itävallassa vallitsee iltapäivälehtien ja iltapäivälehtien tyylinen politiikka, jota turbotetaan oikeistopropagandasta.
Demokratia on pahentunut monien asioiden kautta negatiivinen kampanjointi oikeistopopulistisella käänteellä. Paljon rajoittuu otsikoihin tarttuviin viesteihin, joissa ei ole vakavaa sisältöä.
Mitä tulee Suomen, Hollannin ja Itävallan demokratiaan, tämä tarkoittaa – useimmiten – hidasta patologisaatiota – jonkin muuttumista patologiseksi, epäterveelliseksi ja sairaaksi – ja kyvyttömyyttä käydä demokraattista keskustelua. Rousseaun volonté générale on manipuloitu oikeistopopulismin toimesta yritysten tiedotusvälineet.
Suurin osa tästä tapahtuu tyypillisten itävaltalaisten skandaalien, kuten surullisen kuuluisan, taustalla Ibizan tapaus. Itävallan konservatiivisen ja hallitsevan tabloidmedian ansiosta skandaalilla ei ollut pysyvää vaikutusta oikeistopopulistien nousu. Se oli viisi vuotta sitten.
Tämän päivän skandaali ympäröi itävaltalaista vakooja, joka oli vakoillut Venäjän puolesta ""konservatiivinen” hallituksen tutkijoita lähes vuosikymmenen ajan. Ympärillä on myös skandaali Signan konkurssi joka on paljastanut – tavanomaiset – "läheiset yhteydet" politiikan ja liiketoiminnan välillä.
Lopuksi, entisen liittokanslerin ympärillä on lukuisia nöyryytyksiä Sebastian Kurz – konservatiivi. Nämä juoksevat vääriä tietoja Valtion rahoilla ostettuihin tiedotusvälineisiin.
Tuoreet mielipidemittaukset ennustavat, että Kurzin konservatiivinen ÖVP voi pudota noin 20 prosenttiin – 14 prosenttia. Samaan aikaan Itävallan ympäristövihreät ja sen sosiaalidemokraattinen SPÖ ovat pysähtyneet. Seuraavat neljä keskeistä asiaa ovat kuitenkin se, mikä tekee nykyisestä EU-vaalikampanjasta niin erityisen ja mikä heikentää konservatiivisen ÖVP:n uskottavuutta:
- puolueen veto Romanian liittymistä vastaan Schengen-alueen,
- muuttoliikkeen voimakkaat leikkaukset,
- sen isolaationistiset taipumukset ja, mikä pahempaa,
- paritus äärioikeistolaiselle FPÖ:lle.
Huolimatta melko järjettömästä "hevosenkengän teoria”, mitä näemme Suomessa, Hollannissa ja Itävallassa, on täysin päinvastainen. Hevosenkengän toisessa päässä ei tapahdu taantumuksellisia ja edistyksellisiä.
Sen sijaan tulevissa EU-parlamenttivaaleissa tapahtuu progressiivisten syrjäytymistä edelleen taantumuksellisina, äärioikeistolaisia, suoranaisia uusfasisteja ja konservatiiveja, jotka yhdistävät kädet hallitakseen politiikkaa Suomessa, Alankomaissa ja Itävallassa – ehkä jopa EU:n parlamentti.
Suurin osa yritysten joukkomedian asettamasta monet eurooppalaiset kohtaavat eräänlaisen “Cola-vs.-Pepsi” valita uusliberalismin välillä oikeistopopulismin mausteena tai ilman. Yhä enemmän, mitä Noam Chomsky sanottu Yhdysvalloista, koskee myös Eurooppaa,
USA on yksipuoluejärjestelmä bisnesjuhlat
kahdella ryhmällä: demokraatit ja republikaanit.
Myös Euroopassa käytännöllisesti katsoen kaikki kilpailevat poliittiset puolueet hyväksyvät kiistattoman mestariideologian uusliberalismin olipa kyseessä progressiivinen, konservatiivinen tai suorastaan uusfasistinen. Tulevat EU-parlamenttivaalit vahvistavat – jälleen kerran – valta-asemaa uusliberalismin. Kuten amerikkalainen kirjailija Mark Twain kerran sanoi: jos äänestäminen vaikuttaisi, he eivät antaisi meidän tehdä sitä. Ehkä jopa enemmän asian ytimeen:
"Jos äänestäminen muuttaisi jotain, he tekisivät siitä laittoman"
Emma Goldman (1869-1940).
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita