Lähde: Liberation News
Kuva Summerlee Schmitt/Shutterstock
Aiemmin helmikuussa Chicago Teachers Union ja Chicago Public Schools pääsivät sopimukseen estääkseen ammattiliiton toisen lakon kahden vuoden sisällä. CTU:n jäsenet äänestivät 10. helmikuuta liiton neuvotteluryhmän neuvotteleman sopimuksen hyväksymisen puolesta. Tämä vankka sisäinen keskustelu- ja äänestysprosessi on ollut erinomainen esimerkki unionin lähestymistavasta demokratiaan. Sopimuksen koko teksti löytyy täältä.
Taistelu koulun avaamisesta Chicagossa oli kova. Neuvotteluja ympäröivä poliittinen konteksti on monella tapaa opettavampi ja valaisevampi kuin itse sopimus. Neuvottelupöydässä liitto kohtasi kivimuuria pormestarin ja hänen käsinvalitun tiiminsä muodossa, joka johtaa CPS:ää. On tarpeen tarkastella laajempaa roolia, joka CTU:lla on kaupungissa, jotta voidaan ymmärtää pormestari Lori Lightfootin epäloogista ja epätieteellistä vaatimusta koulujen avaamisesta.
Vuoden 2012 lakon jälkeen Obaman liittolaisen pormestari Rahm Emanuelia vastaan CTU on ollut johtava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden voima kaupungissa. Ammattiliiton vaatimukset ovat ylittäneet perinteisen palkan ympärille järjestäytyneen liiton rajat, mukaan lukien vaatimuksen alentaa luokkakokorajoja ja jopa edullisempaa asumista kaupunkiin. Paikan päällä liitto pystyy mobilisoimaan jäsentensä tehokkaasti. CTU ei ujostele lakkoon. Itse asiassa Chicagon opettajat elvyttivät lakon taistelumenetelmänä koulutusoikeuden liikkeessä. Yksittäiset opettajat ovat järjestäneet ja tukeneet erilaisia sosiaalisia liikkeitä eri puolilla kaupunkia. Aktivistiopettajat vetoavat ammattiliittoon. Kaiken kaikkiaan liitto näyttää vahvan esimerkin siitä, mikä on mahdollista, kun vastustamme olemassa olevia valtuuksia, ja se on tasoittanut tietä jatkuvalle järjestäytymiselle ja taistelulle koko kaupungissa.
Kaupungin perinteinen eliitti ei voi hyväksyä tätä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tähtäävää ammattiliittoa. Lightfoot ja häntä tukevat kapitalistit haluavat heikkoa työvoimaa. Yksi syy siihen, miksi pormestari on ollut niin itsepintainen uudelleen avaamisaikajanansa suhteen, on talouseliittien aiheuttama paine. CPS:n ja CTU:n kiivaimpien neuvottelujen aikana artikkeli ilmestyi Crain’s Chicago Businessissa, joka on Chicagon rahoituspääoman äänitorvi. Artikkelin on kirjoittanut laajalti sidoksissa oleva poliittinen toimittaja, ja se merkitsi, että liike-elämän eliitin jäsenet olivat huolissaan Lightfootin siirtymisestä liian kauas vasemmalle ja etsivät hänelle mahdollisia korvaajia seuraavalla pormestarivaalien kierroksella.
Jokaiselle, joka tuntee Chicagon politiikan, tämä tuntuisi absurdilta. Miten pormestari voisi äskettäin soitettu Ovatko Black Lives Matter -mielenosoittajat "kiihottajien ulkopuolella" ja osa "salaliittoa" liian kaukana vasemmalla? The Crainin artikkeli oli kapitalistien viesti Lightfootille: seiso tiukasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeitä vastaan ja estä unionin eteneminen. Lightfootin sanat tuoreessa New York Times -haastattelu osoittaa, että hän on omaksunut tämän kannan sanomalla, että CTU:lla on "toiveita muuta kuin olla ammattiliitto ja ehkä olla jotain poliittisen puolueen kaltaista" ja että "he haluaisivat ottaa haltuunsa paitsi Chicagon julkiset koulut, myös kaupunginhallituksen johtamisesta." Selvästi kapitalistit ja heidän ostetut ja maksetut poliitikot pelkäävät epälojaaleja työväenliikettä.
Koska CTU on muodostanut rantapään kapitalistiluokkaa ja tavanomaista ammattiliittoja vastaan, ammattiliittoon on kohdistettu valtava paine. Yksi tämän paineen johdonmukaisimmista lähteistä oli yritysten, kapitalistien omistamien tiedotusvälineiden pumppaama disinformaatio. Lähes joka ilta neuvottelujen aikana Lightfoot pääsi televisioon ja kertoi tiedotusvälineille tosiasiallisesti virheellisen tarinan neuvotteluista CTU:n kanssa. Hänen fantasiatarinansa olivat yritys kylvää hämmennystä ja eripuraisuutta liiton riveissä ja saada ammattiliiton jäsenet arvaamaan valitut johtajansa. Tämä vaikutti moraaliin. "CTU:n jäsenille vain" Facebook-sivu oli täynnä viestejä, jotka vaihtelivat pelottavien ja tuomitsevien välillä. Opettajat olivat peloissaan, ja pormestarin kiusaajapuhelaudalla syntyneellä hämmennyksellä oli vaikutusta.
Disinformaatiokampanjaan liittyi ehdoton kieltäytyminen neuvottelemasta useista liiton kannalta keskeisistä asioista. Näitä olivat mm.
- 3 prosentin positiivisuuskynnys lähettää opiskelijat etäopiskeluun
- Sitoumus rokottaa kaikki opettajat ennen heidän paluutaan
- Parannuksia etäoppimiseen, nimittäin samanaikaisen etä- ja henkilökohtaisen opetuksen poistaminen ja ruutuajan vähentäminen opiskelijoille, jotka jatkavat etäoppimista, mitä suurin osa opiskelijoista jatkaa
Liitto teki useita voittoja. Nimittäin CTU voitti aikaa. Lykkäämällä henkilökohtaisen koulunkäynnin päivämäärää liitto sai aikaa useammalle opettajalle rokottaa ennen kouluihin menoa. Tämä viivästystoimi oli avainasemassa myös joillekin haavoittuvimmille työtovereillemme, jotka olivat hakeneet amerikkalaisten vammaisten lain mukaista etätyömajoitusta ja jotka joko hylkäsivät CPS:n tai heillä oli ruuhkaa. Muita voittoja olivat mm.
- Kattavampi testausmenettely
- Täytäntöönpanovaltaiset maskivaltuutukset
- Turvallisuustyöryhmien perustaminen kouluihin pitämään piiri vastuullisena. Jos koulujamme ei siivota piirin lupaamien standardien mukaisesti, SAT kerää nämä tiedot käytettäväksi tulevissa toimissa CPS:tä vastaan.
Neuvottelut kapitalistiluokan kanssa ovat aina epätäydellisiä. Ne ovat aina kompromisseja. Ei voi olla täyttä voittoa paitsi sosialistisen vallankumouksen kautta. Luokkatietoisilla työntekijöillä on kuitenkin oltava käsillä oleva tilanneanalyysi. Kapitalistiluokka ja heidän poliittiset edustajansa pelaavat tällä hetkellä tiukasti. Tämä on vaikea hetki organisoitua ja vaatii jonkin verran ulkopuolista ajattelua, ennen kuin ammattiliittomme lähtevät hyökkäykseen. Ammattiliittojemme on edelleen etsittävä uusia tapoja viedä viestimme perille, jotta voimme vastustaa median ja kapitalististen poliitikkojen informaatiosotaa.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita