Lähde: The Independent
As Talebanin taistelijat tulevat sisään Kabul, kaikki Yhdysvaltain hallituksesta paikallisiin poliiseihin pyrkivät pääsemään sopimukseen maan uusien hallitsijoiden kanssa Afganistan. Vaihtoehtoisesti he haluavat paeta maasta mahdollisimman pian.
Afganistanin hallitus sopi viikonloppuna väliaikaishallituksesta, joka välttää Talebanin suoran sotilaallisen hyökkäyksen pääkaupunkiin ja mahdollistaa rauhanomaisen vallansiirron. Ainakin tämän siirtymän alussa se voi olla edun mukaista Taleban näyttämään maltillisia kasvoja ja olemaan yllyttämättä vastustusta kotimaassa tai ulkomailla julkisilla teloituksilla ja pahoinpitelyillä.
Afganistanilaisten näkemyksen mukaan presidentti Donald Trump aloitti vuonna 2020 sarjan yksipuolisia Talebania suosivia sopimuksia, minkä presidentti Joe Biden vahvisti puheessaan 14. huhtikuuta tänä vuonna. Hän julisti, että viimeinen amerikkalainen vetäytyminen saataisiin päätökseen 20/9:n 11-vuotispäivänä, tuli mikä tahansa.
Sopiessaan näin kiinteään päivämäärään Biden ei ilmeisesti aavistanut, että hän oli laittanut pallon liikkeelle. Taleban-vastaisten joukkojen täydellinen hajoaminen neljä kuukautta myöhemmin. Korostamalla Yhdysvaltain armeijan vetäytymisen välitöntä ja täydellisyyttä Valkoinen talo halusi luultavasti saada kunniaa amerikkalaisten äänestäjien keskuudessa, jotka ovat tulleet yhä vihamielisemmiksi Yhdysvaltojen osallistumiselle ulkomaisiin sotiin. Bidenin ilmoituksen todennäköinen järkyttävä vaikutus Afganistanissa sai liian vähän huomiota.
Monet afgaanit ajattelivat, että jos amerikkalaiset pääsisivät sopimukseen Talebanin kanssa, heidän ei pitäisi olla kaukana jäljessä – jos he halusivat maksimoida mahdollisuutensa henkilökohtaiseen selviytymiseen. "Ihmiset alkoivat kysyä, miksi heidän pitäisi kuolla menetetyn asian puolesta eikä päästä sopimukseen Talebanin kanssa, kuten amerikkalaiset olivat juuri tehneet", sanoo eräs afganistanilainen tarkkailija.
Hän huomauttaa, että Taleban-taistelijat eivät kohdanneet sotilaallista vastustusta, kun he pyyhkäisivät läpi perinteisesti Taleban-vastaisen maan pohjoisosan. Talebanit, jotka ovat suurelta osin peräisin Etelä-Afganistanin pashtuneesta yhteisöstä, eivät kohdanneet aseellista vastarintaa tadžiki-, uzbeki- ja hazarayhteisöjen hallitsemissa maakunnissa. Silti ennen vuotta 2001 tämä alue oli Taleban-vastaisen pohjoisen liiton sydänmaa. "On selvää, että paikalliset johtajat ja entiset Pohjoisen liiton sotapäälliköt tekivät omat sopimuksensa Talebanin kanssa ja kieltäytyivät kokoontumasta hallituksen puolelle", tarkkailija sanoo.
Armeijan upseerit hylkäsivät kahden vuosikymmenen ajan hallussaan pitämänsä sotilaalliset linnoitukset, kun taas kaupungit antautuivat ilman taistelua, viimeisin Jalalabad maan itäosassa. "Olen riisunut univormuni ja piilottanut sen", sanoo Najib, 35-vuotias poliisi Jalalabadissa, joka kaatui lauantaina. Taleban-valkoiset liput nousivat kaikkialla kaupungissa, kun ne ottivat vallan tuskin laukauksella.
Najib sanoo viestissä ystävälle Euroopassa, jolle on osoitettu Independent että hän toivoo, että talebanit pitävät kiinni lupauksestaan "ei vahingoita ketään, joka ei vastustanut heitä". Kuten monet turvallisuusjoukkojen afgaanit, Najib oli päättänyt viime viikolla, kun kaupunki toisensa jälkeen kaatui ilman taistelua, että Taleban oli voittanut sodan.
Kaikkialla Afganistanissa pelästyneet yksilöt ja perheet yrittävät epätoivoisesti laskea, kuinka he voivat selviytyä tai paeta uudesta hallinnosta. Monet haluaisivat paeta maasta, mutta eivät tiedä, miten he tekisivät sen tai minne voisivat mennä.
Heratin kaupungissa, Afganistanin länsiosassa lähellä Iranin rajaa, varakas liikemies Farid sanoo toisessa viestissä ystävälle, että "olemme piileskellyt kellarissamme viimeiset kolme päivää. Emme tiedä, mitä Taleban haluaa tehdä. Meillä on toistaiseksi tarpeeksi ruokaa, mutta pian meidän on mentävä talomme ulkopuolelle torille.
Perhe oli viime vuosina ajatellut lähteä Heratista, mutta valinta ei ollut helppo. Kaupunki oli suhteellisen rauhallinen ja he omistivat siellä omaisuutta sekä kannattavia pistaasi- ja mantelitarhoja. Farid harkitsi yksityisen sairaalan rakentamista, jossa hänen kaksi lääketieteellisesti koulutettua tytärtään voisivat työskennellä lääkäreinä, mutta hän hylkäsi ajatuksesta, koska turvallisuus heikkeni parin viime vuoden aikana.
Sen sijaan hän meni perheineen kuudeksi kuukaudeksi Istanbuliin, mutta Covid-19-rajoitukset vaikeuttivat siellä asumista ja he palasivat Heratiin, missä he ovat nyt loukussa kellarissaan.
Toiset, jotka olivat aiemmin torjuneet ajatuksen Afganistanista lähtemisestä, haluavat nyt poistua. Mustapha, Kanadan kansalaisen serkku, oli aikoinaan ollut kääntäjä, mutta työttömyys pakotti hänet taksinkuljettajaksi Kabuliin. Siitä huolimatta hän sanoi olevansa onnellinen Afganistanissa - viime päiviin asti kun hän lähetti viestin serkkulleen, että hän halusi "kysyä mahdollisuuksista saada Kanadan viisumi [Kanada on tarjoutunut ottamaan vastaan 20,000 XNUMX afgaanipakolaista]".
Naisilla Kabulissa ei ole epäilystäkään siitä, että heidän edessään on synkkä ja heikkenevä tulevaisuus. Mursal, elokuvantekijä ja freelance-toimittaja, sanoo, että Talebanin aikana "naisia, kulttuuria tai elokuvia ei kunnioiteta, eikä ole mahdollisuutta jatkaa työtä". Najmia, vanhempi nainen ja opettaja, jolla oli kokemusta Taleban-hallinnosta 20 vuotta sitten, sanoo: "En odottanut, että minun pitäisi lopettaa opettaminen uudelleen, mutta niin näyttää olevan." Hän myös kysyy, eikö ole liian myöhäistä saada oleskeluviisumi asuakseen maan ulkopuolella.
Kaikki eivät ole jumissa Afganistanissa. Iranissa syntynyt Ison-Britannian kansalainen rouva Abadi, joka työskentelee kansalaisjärjestössä, sanoo, että "on surullista, että niin monet haluavat lähteä, varsinkin jos heillä on tyttäriä. Minkä sotkun Yhdysvallat on jättänyt taakseen!” Hän itse suunnittelee menevänsä Iraniin hetkeksi, mutta aikoo palata tilanteen selkiytyessä. Hän voi odottaa pitkään.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita