He sanovat, etten osaa ilmaista itseään
He sanovat, etten kuulu
He sanovat: Tämä maa on ollut meidän niin kauan
He sanovat: Sinun täytyy mennä
Päätin olla seuraamatta
He ottivat vereni
Ne lävistävät luuni pelosta
Vihreät univormut ja kiväärit
He tulevat talooni
Kaksi tuntia kuluu
Minun kansani kävelevät pois maistaan
Ihmiseni sanovat, etteivät he halua nähdä lapsiaan teurastettavan
olen eksyksissä
He sanovat, etten kuulu
He sanovat, ettei minulla ole oikeuksia
He sanovat, ettei minulla ole kotia
Kaikki puhuvat
Mikä on väärin ja mikä oikein
Mikä on totta ja mikä vääryyttä
Kaikki ovat täynnä vihaa
En jää sivuun
Valitsen ratsastuksen
Minä kuulun, niin kauan
Ennen sivilisaation syntymää
Ennen ajan syntymää
Olen varustettu rakkaudella
Minulla on rauha
Mutta en istu katsomassa, kun paistat veljeni
En istu itkemässä, kun raiskaat siskoni
Olen ohittanut katsomisen ja itkemisen
Kurkkuni on hapan
Näitkö voimani?
minä huusin!
Itkin niin kovaa, että maailma kuuroi
Sanoin itselleni: En tarvitse apuasi
Otan oikeuteni
tappelen
Nyt he kutsuvat minua terroristiksi
Valtion vihollinen
Minut pyyhittiin pois maailman kartalta
Minun vapauteni, minun arvoni
Niistä on tullut sanoja, joita voidaan laulaa ja arvostaa
Itkin, vuodatin verta, kuolin
Olen ihmisen poika
Näitkö kuinka siniset kasvoni olivat
Kun kätesi olivat kaulani ympärillä?
Näitkö siskoni kyyneleet
Hänen luunsa horjuvat pelosta?
Annoit hänen veren liottaa maan
Tietämättä, että olet synnyttänyt
Satatuhatta sielua
Vereni on hapanta
Näet voimani!