New Yorkissa toimivan ihmisoikeusryhmän äskettäisessä raportissa korostetaan myönteisiä seurauksia Iranin yhteiskunnalle kokonaisuudessaan, koska lamauttavat pakotteet ja kansainvälinen eristäytyminen on kumottava.
Iranin ja P5+1:n väliset neuvottelut Iranin ydinkysymyksestä ovat edelleen kesken. Alkuperäinen kesäkuu 30 määräaikaa pidennettiin, ja lähipäivät näyttävät, päästäänkö lopulliseen sopimukseen.
Uutisten mukaan mahdollisuudet sopimukseen ovat hyvät. Vaikein asia, josta Wienissä edelleen keskustellaan, liittyy pakotteiden poistamiseen. Vaikka ydinsopimuksen allekirjoittaminen ei välttämättä johda Yhdysvaltojen ja Iranin suhteiden normalisoitumiseen, kuten Obaman hallinto on osoittanut, se olisi silti erittäin myönteinen ja tervetullut kehitys useista syistä.
Ydinsulku- ja aseriisuntanäkökulmasta Iranin ydinkriisi on punainen silakka. Vaikka länsimaiset poliitikot ja tiedotusvälineet antavat jatkuvasti vääriä lausuntoja Iranin ydinasetavoitteista, Iranin aseistamisesta ei ole todisteita. Erään tuoreen esimerkin tällaisesta harhaanjohtavasta lausunnosta antoi Yhdysvaltain presidenttiehdokas Hillary Clinton. Hän huomattava "Toivon niin, että pääsemme ensi viikolla sopimukseen, joka sulkee Iranin ydinaseohjelman". Ei ole väliä, ettei Yhdysvaltain tiedustelupalveluilla tai Kansainvälisellä atomienergiajärjestöllä ole todisteita sellaisesta ohjelmasta.
Suurin este Lähi-idän vapauttamiselle joukkotuhoaseista ei ole Iran, koska sillä ei ole joukkotuhoaseita. Keskeinen kysymys on Israelin kieltäytyminen luopumasta alueellisesta ydinasemonopolistaan – tätä kantaa tukevat Naton jäsenet, kuten Kanada, Iso-Britannia ja Yhdysvallat.
Mutta Iranin ydinkriisi ei ole vain häiriötekijä kattavista ydinsulkualoitteista. Iranin vastaisilla pakotteilla on ollut tuhoisa vaikutus Iranin talouteen ja yhteiskuntaan ja heikentänyt vakavasti maan ihmisoikeustilannetta. Etenkin vuodesta 2012 lähtien asetetut pakotteet merkitsevät todennäköisesti Iranin väestön kollektiivista rangaistusta.
Kesäkuussa 2012 New York Times raportoitu, että "Täysin voimaan tulleiden seuraamusten kierros sunnuntainaJotkut historioitsijat sanovat, että se on yksi rohkeimmista öljypakotteiden käytöstä pakkokeinona sen jälkeen, kun Yhdysvallat lopetti öljyn viennin Japaniin vuonna 1940. Ja tammikuussa 2013 Yhdysvaltain viranomaiset, lainataan Washington Postissa, totesi, että äskettäisten pakotteiden tarkoituksena oli "järjestelmällisesti hyökätä Iranin tärkeimpiin rahoituspilareihin ja heikentää niitä ja uhata maata taloudellisella romahduksella".
Yhdysvaltojen vihamielisyydellä Irania kohtaan on pitkät historialliset juuret. CIA ja MI6 järjestivät Iranin hallituksen kaatamisen vuonna 1953. Nationalistisen hallituksen tilalle tuli länsimielinen monarkki Mohammad Reza Shah Pahlavi, joka hallitsi, kunnes kansanvallankumous syrjäytti hänet vuonna 1979. Tämän arvostetun liittolaisen menetys oli vakava poliittinen tappio Yhdysvalloille. Henry Kissinger kirjoitti muistelmissaan, että USA:lle "shah oli harvinaisin johtajista, ehdoton liittolainen".
Iranin vastaiset pakotteet juontavat juurensa vuoden 1979 jälkeisiin vuosiin. Yhdysvallat tuki myös Saddam Husseinin hyökkäystä Irania vastaan 1980-luvulla. Satoja tuhansia iranilaisia tapettiin sodan aikana. Hussein käytti jopa kemiallisia aseita iranilaisia sotilaita ja siviilejä vastaan Yhdysvaltojen suoralla tuella.
Äskettäin Iranin kansainvälinen ihmisoikeuskampanja julkaisi raportin, jossa hahmotellaan Iranin kansalaisyhteiskunnan asenteita Iranin ja P5+1:n välillä käynnissä oleviin ydinneuvotteluihin. Raportin havainnot antavat yksiselitteisen tuen ydinsopimukseen pyrkimiselle ja väittävät lisäksi, että tällaisen sopimuksen allekirjoittaminen on Iranin sisäisten demokraattisten ja ihmisoikeusuudistusten edellytys.
Tutkimuksen mukaan Suuret toiveet, maltilliset odotukset – Iranin näkemykset ydinalan neuvotteluista"Kaikki vastaajat olivat erityisen painokkaasti sitä mieltä, että neuvotteluratkaisun epäonnistuminen ydinkonfliktissa - ja siten pakotteiden ja Iranin kansainvälisen eristäytymisen jatkaminen - olisi katastrofaalinen iranilaiselle yhteiskunnalle." Vastaajat pelkäsivät, että ydinneuvottelujen epäonnistuminen johtaisi heidän kulttuuristen ja poliittisten vapauksiensa rajoittamiseen entisestään ja jo ennestään vaikean taloudellisen tilanteen heikkenemiseen. Toinen vakava huolenaihe oli lisääntyvä sodan uhka, jos sopimukseen ei päästä.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita