Lähde: Globetrotter
Etelä-Afrikka ja muut maat, joilla on pidättyi äänestämästä Venäjää vastaan äänestäneet YK:n yleiskokouksessa vastauksena Ukrainan sotaan kohtaavat ankaraa kansainvälistä kritiikkiä. Etelä-Afrikassa kotimainen kritiikki on ollut poikkeuksellisen rajua ja usein selvästi rodullista. Usein oletetaan, että pidättäytyminen tarkoittaa, että Etelä-Afrikka tukee Venäjän hyökkäystä, ja tämä johtuu joko Venäjän ja Etelä-Afrikan eliitin korruptoituneista suhteista tai nostalgiasta tukea Neuvostoliiton apartheidin vastaiselle taistelulle, tai molemmat.
Harvoin myönnetään, että liittoutumattomuus, tässä tapauksessa kieltäytyminen yhtymästä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tai Venäjän kanssa, voi olla periaatteellinen kanta, samoin kuin taitava taktinen sitoutuminen geopoliittisiin realiteetteihin. Kuten kaksi perustajajäsentä Non-Aligned Movementissa (NAM), Jugoslavian silloinen presidentti Josip Broz Tito ja Intian silloinen pääministeri Jawaharlal Nehru sanoivat. yhteinen lausuma allekirjoitettiin 22. joulukuuta 1954, "ryhmittymien liittoutumattomuuden politiikka... ei edusta "neutraaliutta" tai "neutralismia"; se ei myöskään edusta passiivisuutta, kuten joskus väitetään. Se edustaa positiivista, aktiivista ja rakentavaa politiikkaa, jonka tavoitteena on kollektiivinen rauha kollektiivisen turvallisuuden perustana."
Global South -talot enemmän kuin 80 prosenttia maailman ihmisistä, mutta sen maat suljetaan järjestelmällisesti kaiken päätöksenteon ulkopuolelle kansainvälisissä järjestöissä, jotka tekevät päätöksiä "kansainvälisen yhteisön" nimissä. Globaalin etelän maat ovat vuosikymmenten ajan kannattaneet Yhdistyneiden Kansakuntien uudistamista niin, että se siirtyy pois kylmän sodan ajattelutavan nollasummapelistä, joka edelleen ajaa sitä. Chilen silloinen ulkoministeri Gabriel Valdés sanoi, että kesäkuussa 1969 Henry Kissinger kertoi hän: "Etelästä ei voi tulla mitään tärkeää. Historiaa ei ole koskaan tuotettu etelässä. Historian akseli alkaa Moskovasta, kulkee Boniin, kulkee Washingtoniin ja sitten Tokioon. Etelän tapahtumilla ei ole merkitystä."
Jaja Wachuku, silloin Nigerian ulkoministeri, aiheuttamia yhä kiireellinen kysymys YK:n 18. istuntoon 30. syyskuuta 1963: "Haluaako tämä järjestö... [] Afrikan valtioiden olevan vain äänekkäitä jäseniä, joilla ei ole oikeutta ilmaista näkemyksiään mistään tietystä asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien tärkeissä elimissä …[?] Jatkammeko vain verantapoikia?” Globaalit etelämaat ovat edelleen "verantapoikia", jotka katselevat aikuisten tekevän sääntöjä ja päättävän polusta, jota maailman on valittava. Heille luennoidaan ja kiistellään, kun he eivät toimi odotetulla tavalla.
On aika elvyttää NAM. NAM onnistuu vain, jos globaalin etelän maiden johtajat laittavat egonsa syrjään, ajattelevat strategisesti globaalissa mittakaavassa ja käyttävät huomattavaa inhimillistä pääomaa, luonnonvaroja ja teknologista kekseliäisyyttä paremmin. Globaalissa etelässä on nouseva Kiina, maailman toiseksi suurin talous. Sillä on Intia, yksi johtavista sairaanhoidon ja teknologisen innovaation maista. Afrikassa on kasvava väestö ja luonnonvarat, joita tarvitaan kasvavaan tekoälyyn ja puhtaampaan energiateollisuuteen. Näitä resursseja kaivetaan kuitenkin edelleen voiton keräämiseksi kaukaisiin pääkaupunkeihin, kun taas Afrikka ja suuri osa globaalista etelästä ovat edelleen alikehittyneitä, ja miljoonat ovat edelleen jumissa köyhtymisen epätoivossa.
Uudistetulla NAM:lla on todellista potentiaalia, jos otetaan aikaa uusien instituutioiden rakentamiseen ja puskureiden rakentamiseen sitä taloudellista sodankäyntiä vastaan, jota Yhdysvallat on käynyt Kuuban ja Venezuelan kaltaisia maita vastaan ja vapauttaa nyt Venäjää vastaan. Taloudellinen itsenäisyys on ratkaisevan tärkeää.
BRICS-mailla (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) on a pankki, ja 16 kansakunnalle Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö (SADC) siellä on Etelä-Afrikan kehityspankki; kuitenkin näihin hankkeisiin liittyneiden maiden reservit ovat edelleen Yhdysvalloissa tai Euroopan pääkaupungeissa. Tämä on aika globaalin etelän johtajien herätä ja ymmärtää, että ottaen huomioon Venäjän kaltaisessa maassa tällä hetkellä vallitseva taloudellisen sodankäynnin tyyppi, globaalin etelän heikommilla mailla ei ole merkityksellistä autonomiaa.
Nyt on aika miettiä uudelleen, miten harjoitamme politiikkaa, taloutta ja ulkopolitiikkaa, kun on selvää, että länsi voi päättää tuhota kokonaisia maita. Venäjää vastaan rakennettavat taloudelliset aseet ovat käytettävissä käytettäväksi muita maita vastaan, jotka eivät uskalla noudattaa Washingtonin linjaa.
BRICS-maat ovat olleet pettymys monessa suhteessa, mutta se on avannut tilaa globaaleille eteläisille maille – niiden monien uskontunnustus-, kulttuuri-, poliittisten ja taloudellisten järjestelmien erojen vuoksi – löytää tavan työskennellä yhdessä. YK:n turvallisuusneuvoston intensiivisen painostuksen hylkääminen kollektiivisen polven taivuttamiseen on rohkaiseva esimerkki globaalista etelästä, joka torjuu oletuksen, jonka mukaan heidän pitäisi pysyä pysyvinä "verantapoikina" (ja tytöinä).
Kun Yhdysvallat kiihdyttää nopeasti uutta kylmää sotaa Venäjää ja Kiinaa vastaan ja odottaa muiden maiden joutuvan linjaan, on nyt kiireesti hylättävä tämä kylmän sodan mentaliteetti, jossa halutaan jakaa maailma vanhojen kiihkeiden linjojen mukaan. Globaalin etelän tulisi hylätä tämä näkemys ja vaatia kansainvälisen oikeuden kunnioittamista kaikki maat. Se tekee pilkkaa ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden käsitteille, kun niitä tuodaan esiin vain silloin, kun niitä rikkovat maat, joista länsi ei pidä tai on eri mieltä.
Vain seisomalla yhdessä ja puhumalla yhdellä äänellä globaalin etelän maat voivat toivoa saavansa mitään vaikutusvaltaa kansainvälisissä asioissa eivätkä jatkaa vain lännen kannanottoja.
Sitoutumattoman liikkeen on oltava itsevarma ja rohkea, eikä se saa hakea lupaa länneltä. NAM-johtajien on ymmärrettävä, että he ovat olemassa palvellakseen kansaansa ja suojellakseen heidän etujaan, eivätkä anna kiusauksen kuulua "isojen poikien kerhoon" heikentää kantaansa asioihin. Heidän on jatkuvasti pidettävä mielessä, että heitä on pidetty "verantapoikina" aivan liian kauan, ja elleivät he todella ota kohtaloaan käsiinsä, he ovat ikuisesti pöydän juurella ja heidän kansansa syövät vain romuja maailmantalouden keräämästä rikkaudesta, josta suuri osa on peräisin etelän hyväksikäytöstä.
Nontobeko Hlela oli ensimmäinen sihteeri (poliittinen) Etelä-Afrikan korkean komission Nairobissa, Keniassa. Hän työskentelee tällä hetkellä tutkijana Etelä-Afrikan toimistossa Tricontinental: Yhteiskuntatutkimuslaitos, Global South -ajatushautomo, jolla on toimistot Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa; São Paulo, Brasilia; Buenos Aires, Argentiina; ja New Delhi, Intia.
Tämän artikkelin on tuottanut Morning Star ja Maailmanmatkaaja.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita