Otteita Kingin puheesta "Minne menemme täältä?,11th Annual SCLC Convention, Atlanta, Georgia, 16. elokuuta 1967.
Olen huolissani paremmasta maailmasta. Olen huolissani oikeudenmukaisuudesta; Olen huolissani veljeydestä; Olen huolissani totuudesta. Ja kun joku on siitä huolissaan, hän ei voi koskaan puolustaa väkivaltaa. Sillä väkivallalla voit murhata murhaajan, mutta et voi murhata murhaa. Väkivallalla voit murhata valehtelijan, mutta et voi vahvistaa totuutta. Väkivallalla voit tappaa vihaajan, mutta et voi tappaa vihaa väkivallalla. Pimeys ei voi sammuttaa pimeyttä; vain valo voi tehdä sen.
Ja sanon teille, että olen myös päättänyt pysyä rakkaudessa, sillä tiedän, että rakkaus on viime kädessä ainoa vastaus ihmiskunnan ongelmiin. Ja aion puhua siitä kaikkialla, missä menen. Tiedän, että ei ole suosittua puhua siitä joissain piireissä nykyään. Enkä puhu emotionaalisesta boshista, kun puhun rakkaudesta; Puhun vahvasta, vaativasta rakkaudesta. Sillä olen nähnyt liikaa vihaa. Olen nähnyt liian paljon vihaa etelän sheriffien kasvoilla. Olen nähnyt vihaa liian monen klaanilaisen ja liian monen valkoisen kansalaisen valtuuston kasvoilla etelässä, jotta haluaisin vihata itseäni, koska joka kerta kun näen sen, tiedän, että se vaikuttaa heidän kasvoilleen ja heidän persoonallisuuksiinsa. sanon itselleni, että viha on liian suuri taakka kannettavaksi. Olen päättänyt rakastaa. Jos etsit korkeinta hyvää, uskon, että voit löytää sen rakkauden kautta. Ja kaunis asia on, ettemme toimi väärin tehdessämme sen, koska Johannes oli oikeassa, Jumala on rakkaus. Se, joka vihaa, ei tunne Jumalaa, mutta sillä, joka rakastaa, on avain, joka avaa oven lopullisen todellisuuden merkitykseen….
Haluan sanoa sinulle, kun siirryn päätelmääni, kun puhumme aiheesta "Mihin tästä mennään?" että meidän on rehellisesti kohdattava se tosiasia, että liikkeen on puututtava kysymykseen koko amerikkalaisen yhteiskunnan uudelleenjärjestelystä. Täällä on 40 miljoonaa köyhää, ja jonain päivänä meidän on esitettävä kysymys: "Miksi Amerikassa on neljäkymmentä miljoonaa köyhää?" Ja kun alat kysyä tätä kysymystä, esität kysymyksen talousjärjestelmästä, laajemmasta varallisuuden jakautumisesta. Kun kysyt tämän kysymyksen, alat kyseenalaistaa kapitalistisen talouden. Ja minä sanon vain, että yhä enemmän meidän on alettava esittää kysymyksiä koko yhteiskunnasta. Meitä kutsutaan auttamaan masentuneita kerjäläisiä elämän markkinoilla. Mutta jonain päivänä meidän on nähtävä, että kerjäläisiä tuottava rakennus tarvitsee rakenneuudistusta. Se tarkoittaa, että kysymyksiä on esitettävä. Ja näette, ystäväni, kun käsittelette tätä, alat kysyä: "Kuka omistaa öljyn?" Alat kysyä: "Kuka omistaa rautamalmin?" Alat kysyä: "Miksi ihmisten on maksettava vesilaskuja maailmassa, jossa kaksi kolmasosaa on vettä?" Nämä ovat sanoja, jotka on sanottava.
Älä nyt luule, että pidät minua sidoksissa tänään. En puhu kommunismista. Se, mistä puhun, on kaukana kommunismista. …Kommunismi unohtaa, että elämä on yksilöllistä. Kapitalismi unohtaa, että elämä on sosiaalista. Ja veljeyden valtakuntaa ei löydy kommunismin teesistä eikä kapitalismin vastaisuudesta, vaan korkeammasta synteesistä. Se löytyy korkeammasta synteesistä, joka yhdistää molempien totuudet. Nyt kun sanon koko yhteiskunnan kyseenalaistamista, se tarkoittaa viime kädessä sen näkemistä, että rasismin ongelma, taloudellisen riiston ongelma ja sodan ongelma ovat kaikki sidoksissa toisiinsa. Nämä ovat kolminkertaisia pahuutta, jotka liittyvät toisiinsa.
Ja jos sallitte minun olla saarnaaja vain vähän. Eräänä päivänä, eräänä yönä, valamies tuli Jeesuksen luo ja hän halusi tietää, mitä hän voisi tehdä pelastuakseen. Jeesus ei juuttunut sellaiseen eristäytyneeseen lähestymistapaan, jota sinun ei pitäisi tehdä. Jeesus ei sanonut: "Nyt Nikodemus, sinun on lopetettava valehteleminen." Hän ei sanonut: "Nikodemos, älä nyt saa tehdä aviorikosta." Hän ei sanonut: "Nyt Nikodemus, sinun täytyy lopettaa pettäminen, jos teet niin." Hän ei sanonut: "Nicodemus, sinun täytyy lopettaa alkoholin juominen, jos teet sitä liikaa." Hän sanoi jotain aivan muuta, koska Jeesus tajusi jotain perustavanlaatuista: että jos ihminen valehtelee, hän varastaa. Ja jos mies varastaa, hän tappaa. Sen sijaan, että juuttuisi yhteen asiaan, Jeesus katsoi häneen ja sanoi: "Nikodemos, sinun täytyy syntyä uudesti."
Toisin sanoen "koko rakennettasi on muutettava." Kansakunta, joka pitää ihmisiä orjuudessa 244 vuotta, "mullistaa" heidät ja tekee niistä asioita. Ja siksi he käyttävät hyväkseen heitä ja köyhiä yleensä taloudellisesti. Ja kansakunnalla, joka hyödyntää taloudellisesti, on oltava ulkomaisia investointeja ja kaikkea muuta, ja sen on käytettävä sotilaallista voimaaan suojellakseen niitä. Kaikki nämä ongelmat liittyvät toisiinsa.
Sanon tänään, että meidän on poistuttava tästä sopimuksesta ja sanottava: "Amerikka, sinun täytyy syntyä uudesti!"
Ja niinpä päätän sanomalla tänään, että meillä on tehtävä, ja lähtekäämme ulos jumalallisen tyytymättömyyden vallassa.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes Amerikassa ei enää ole uskontunnustusten korkeaa verenpainetta ja tekojen anemiaa.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes traagiset muurit, jotka erottavat rikkauden ja mukavuuden ulkokaupungin köyhyyden ja epätoivon sisäisestä kaupungista, murskataan oikeuden voimien pahoinpitelyjen toimesta.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes toivon laitamilla asuvat tuodaan päivittäisen turvallisuuden metropoliin.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes slummet on heitetty historian roskakasoihin, ja jokainen perhe asuu kunnollisessa, saniteettitilassa.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes erillisten koulujen synkät eiliset muuttuvat laadukkaan integroidun koulutuksen valoisiksi huomiseksi.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes integraatiota ei nähdä ongelmana vaan mahdollisuutena osallistua monimuotoisuuden kauneuteen.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes miehet ja naiset, olivatpa he kuinka mustia tahansa, arvostellaan heidän luonteensa sisällön perusteella, ei ihonvärin perusteella. Olkaamme tyytymättömiä.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes jokaisessa osavaltion pääkaupungissa on kuvernööri, joka tekee oikein, joka rakastaa armoa ja joka vaeltaa nöyrästi Jumalansa kanssa.
Olkaamme tyytymättömiä, kunnes jokaisesta kaupungintalosta vanhurskaus kumpuaa kuin vedet ja vanhurskaus kuin mahtava puro.
Olkaamme tyytymättömiä siihen päivään asti, jolloin leijona ja karitsa makaavat yhdessä, ja jokainen istuu oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan pelkää.
Olkaamme tyytymättömiä, ja ihmiset ymmärtävät, että yhdestä verestä Jumala loi kaikki ihmiset asumaan maan päällä.
Olkaamme tyytymättömiä siihen päivään asti, jolloin kukaan ei huuda: "Valkoinen voima!" kun kukaan ei huuda: "Musta voima!" mutta kaikki puhuvat Jumalan voimasta ja ihmisvoimasta.
Ja minun on myönnettävä, ystäväni, ettei tie edessä ole aina tasainen. Siellä on edelleen kivisiä turhautumisen paikkoja ja mutkikkaita hämmennyksen kohtia. Siellä täällä tulee väistämättömiä takaiskuja. Ja tulee hetkiä, jolloin toivon kelluvuus muuttuu epätoivon väsymykseksi. Unelmamme särkyvät joskus ja eteeriset toiveemme räjäytetään. Saatamme jälleen seisoa kyynelsilmin silmissä jonkun rohkean kansalaisoikeustyöntekijän edessä, jonka henkensä tukahdutetaan verenhimoisten väkijoukkojen ilkeiden teoiden vuoksi. Mutta niin vaikeaa ja tuskallista kuin se onkin, meidän on edettävä tulevina päivinä rohkeasti uskoen tulevaisuuteen…
Kun päivistämme tulee synkkiä matalalla leijuvien epätoivon pilvien kanssa ja kun yöstämme tulee tummempia keskiyötä, muistakaamme, että tässä universumissa on luova voima, joka pyrkii kaatamaan jättimäisiä pahuuden vuoria, voima, joka on pystyy selviytymään ei-tavasta ja muuttamaan pimeät eiliset valoisiksi huomiseksi. Ymmärrämme, että moraalisen universumin kaari on pitkä, mutta se taipuu kohti oikeutta.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita