Viime päivinä on nähty enemmän verilöylyjä Palestiinan/Israelin maassa kuin miltei mitään edellisen 31 kuukauden konfliktin aikana. Ja jos Hamasin ja Israelin hallituksen retoriikka otetaan vakavasti (ja sen pitäisi olla), lähipäivinä nähdään paljon enemmän verenvuodatusta.
Alkuviikosta palestiinalaisjoukot aloittivat pari huolellisesti kohdennettua palestiinalaishyökkäystä miehitysoperaatioihin aktiivisesti osallistuneita israelilaisia sotilaita vastaan. Israel vastasi käynnistämällä huolimattomia kostotoimia, joissa kuoli noin kaksikymmentä palestiinalaissiviiliä ja loukkaantui kymmeniä muita. Vaikka näiden iskujen sanottiin kohdistuvan Hamasin johtajiin, helikopterirakettien käyttö asutuilla alueilla teki iskuista terroristiluonteisia. Nämä näyttävät hyökkäykset varjostivat Israelin armeijan muualla Palestiinassa samana aikana tekemiä lukuisia murhia.
Täysin ennustettavana vastauksena Hamas palasi kohdistamaan israelilaisia siviilejä ja tappoi 16 Jerusalemin bussissa, ja lupasi, että siviilit olisivat jälleen kostohyökkäysten ensisijaisia kohteita, menen jopa niin pitkälle, että varoitti kaikkia ulkomaalaisia lähtemään Israelista välittömästi. Sharon on omalta osaltaan määrännyt joukkonsa "murskaamaan Hamasin kaikin mahdollisin keinoin".
Tämän konfliktin molemmilla puolilla on ääriaineksia. Palestiinassa he ovat marginalisoituneita miliisejä, joilla on kasvava kansan tuki ja jotka tekevät laittomia hyökkäyksiä israelilaisia siviilejä vastaan. Israelin puolella ääriliikkeet hallitsevat kaikkia hallinnon tasoja Yhdysvaltojen ja juutalaisten israelilaisten kasvavan tuen myötä, ja he tekevät laittomia hyökkäyksiä palestiinalaissiviilejä vastaan.
Presidentti Bushin alkuperäinen tuomitseminen Israelin terrorioperaatioista on virallisesti kumottu Yhdysvaltojen juutalaisten ja uuskonservatiivisten valtatukikohtien ylivoimaisen kritiikin seurauksena. Valkoisen talon mukaan kritiikki kohdistuu nyt vain Hamasiin.
Samaan aikaan Israelin kritiikki kohdistuu taitavasti palestiinalaishallintoa (PNA) kohtaan, koska se ei ole ryhtynyt päättäväisiin toimiin Hamasin terroristilinnoitteita vastaan. Tietysti on kaksi syytä, miksi PNA ei ole tehnyt eikä voi tehdä muita kuin diplomaattisia toimia hillitäkseen Hamasin toimintaa.
Ensinnäkin sen turvallisuusjoukot tuhoutuivat yli vuosi sitten Israelin armottoman hyökkäyksen seurauksena sen virkoja, varusteita ja henkilöstöä vastaan. Vaikka PNA halusi murskata Hamasin, palestiinalaishallinnon joukot ovat liian heikkoja tekemään mitään muuta kuin nimellisiä ponnisteluja tässä suhteessa.
Ehkä vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että PNA menettää edelleen tukeaan palestiinalaisten keskuudessa, kun taas Hamasin (samoin kuin Islamilaisen Jihadin ja Al-Aqsan marttyyrien prikaatin) suosio kasvaa – luultavasti vähemmän taktiikkansa kuin sen vuoksi tuomitsi PNA:n epäillyn halun myydä loppuun neuvottelupöydässä. PNA-joukkojen tekemät hyökkäykset – jos jäljellä oleva turvallisuushenkilöstö voitaisiin pakottaa suorittamaan ne ylipäätään – johtaisivat paljon laajempaan sisälliskonfliktiin Palestiinassa, mikä heikentäisi PNA:ta vielä enemmän.
Ei ole sattumaa, että Sharon on koko ajan vaatinut tiukasti, että sen tuhoutunut neuvottelukumppani PNA käyttää jäljellä olevia turvallisuusjoukkojaan Hamasin ja muiden miliisien murskaamiseen. Kun PNA ei väistämättä pysty seuraamaan sitä, Israel ja Washington kuvaavat tämän haluttomuudena kyvyttömyyden sijaan. Mutta jos se toteutettaisiin, tällainen siirto tässä vaiheessa palvelisi PNA:n kansan delegitiimioimista ja ehkä heikentäisi Hamasia samalla kun se polarisoi palestiinalaisten uskollisuutta. Sillä välin, Israelin näkökulmasta neuvotteluihin, PNA legitimoituisi entisestään, mutta tämä Israelin "tappio" olisi kestävä, koska PNA on ainoa osapuoli Palestiinassa, joka on valmis neuvottelemaan esimerkiksi rajoista, siirtokuntia, pakolaisia ja palestiinalaisresursseja. Israel on vain saavuttamassa kansainvälistä tunnustusta sille, mitä se on tähän mennessä saanut laittomasti, kun taas Palestiina menettää sen, mitä yli 100 YK:n päätöslauselmaa ja Geneven yleissopimusta väittävät suojelevansa.
YK:n pääsihteeri Kofi Annan on nyt toistanut vaatimuksensa, että aseelliset YK:n rauhanturvajoukot seisomaan kirjaimellisesti palestiinalaisten ja israelilaisten välissä. Mutta Israel ja PNA todennäköisesti toistavat aiemmat vaatimukset tässä asiassa. Palestiina kieltäytyy kaikista sellaisista amerikkalaisjoukkoja sisältävistä voimista, kun taas Israel kieltäytyy kaikista rauhanturvajoukkoista, joihin kuuluu ei-amerikkalaisia joukkoja. Nämä ovat järkeviä kantoja molemmilta puolilta, koska Yhdysvaltain joukot vahvistaisivat miehitystä ja kolmannen osapuolen joukot suojelisivat palestiinalaisia Israelin hyökkäykseltä.
Lukuun ottamatta kansainvälisten rauhanturvajoukkojen epätodennäköistä väliintuloa, mikään horisontissa ei edes herätä mahdollisuutta väkivallan hillitsemiseen. Todennäköisemmin Hamasin lisääntyneiden mutta silti satunnaisten terrori-iskujen ajanjakso johtuu Israelin miehitysjoukkojen laajalle levinneistä ja järjestelmällisistä terrori-iskuista. Hamasin ideologia varmistaa, että se ei pysty vastustamaan miehitystä maailmanlaajuisesti laillisiksi tunnustetuin keinoin. Näin ollen kansainvälinen yhteisö kieltäytyy tukemasta Palestiinaa, joka muuten on oikeutetusti eniten sympatiaa Israelin ja Yhdysvaltojen ulkopuolella. Israelin hallitsematon ylimielisyys tulee olemaan liikkeellepaneva voima sen oman julmuuden takana, mahdollisesti toisen, maalis-huhtikuun 2002 hyökkäyksen kaltaisen operaation muodossa, tai mahdollisesti jatkuvien ilmahyökkäysten muodossa.
Yhdysvalloissa yleinen mielipide on luisumassa pidemmälle Israelin politiikan tukemiseksi, ja hallinnon diplomatia seuraa perässä. Niin kauan kuin Yhdysvaltain tiedotusvälineet ja juutalaiset/uuskonservatiiviset painostusryhmät onnistuvat esittämään israelilaiset uhreiksi ja palestiinalaiset hyökkääjiksi, todellisuuden vastaisesti USA:n tuki Israelille jatkuu lakkaamatta. Toinen mediasota on hyvässä vauhdissa, ja Israelin kannattajat laskevat yhdessä yössä suuriin sanomalehtiin vastustettuja kirjeitä. Palestiinan solidaarisuusaktivistien on työskenneltävä lujasti vastustaakseen tätä hyökkäystä, jottei sitä käytetä sellaisen hyökkäyksen tukemiseen, jonka Israel aikoo käynnistää Gazassa ja Länsirannalla.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita