Asiaa holokaustin kieltämisestä arabimaailmassa on käsitelty laajasti mediassa. Jokainen arabilähteen julkinen esitys holokaustin kieltämisestä on näkyvästi raportoitu ja tulkittu lisätodisteena natsi-myönteisistä taipumuksista, joita arabit tai muslimit pitävät syvimmässä sydämessään, varsinkin kun he ovat vihamielisiä Israelia kohtaan. Iranin presidentin Mahmoud Ahmadinejadin säännölliset tahalliset provokaatiot edistävät merkittävästi tätä mielikuvaa.
On kiistatonta, että holokaustin kieltäminen on lisääntynyt arabimaissa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tätä on havainnollistanut häpeällisesti sankarimainen vastaanotto, joka Roger Garaudy, Ranskan entinen kommunisti kääntyi katolilaiseksi, kääntyi muslimiksi, kääntyi holokaustin kieltäjäksi, sai useissa arabimaissa 1990-luvun lopulla sen jälkeen, kun ranskalainen tuomioistuin oli tuominnut hänet holokaustin kieltävästä kirjasta. Samoin holokaustin kieltämisen lisääntyminen Israelin palestiinalaisten keskuudessa on todistanut viimeaikaiset mielipidemittaukset.
Silti länsimainen holokaustin kieltäminen – toisin sanoen pyrkimys tuottaa näennäistieteellisiä todisteita siitä, että juutalaisten kansanmurhaa ei tapahtunut ollenkaan tai se oli vain paljon pienempi verilöyly kuin yleisesti tunnustetaan – on itse asiassa hyvin marginaalista arabimaailmassa. Pikemminkin arabien keskuudessa holokaustin kieltämisen ilmenemismuodot kuuluvat enimmäkseen kahteen kategoriaan.
Toisaalta on arabeja, jotka ovat järkyttyneitä Israel-myönteisestä kaksoisstandardista, joka näkyy länsimaisissa asenteissa Lähi-itään. Tietäen, että holokausti on länsimaisen Israelin kritiikin voimakkaan eston lähde, monet arabit uskovat, että sionismi vahvisti sen todellisuutta juuri tätä tarkoitusta varten. Toisaalta on arabeja, jotka ilmaisevat holokaustin kieltäviä näkemyksiä suuttumuksena Israelin palestiinalaisten kohtelun lisääntyvän julmuuden vuoksi. He eivät pysty kostoa luontoissuorituksina, vaan he uskovat voivansa vahingoittaa Israelia symbolisesti tällä tavalla.
Molemmissa tapauksissa holokaustin kieltäminen ei ole ensisijaisesti antisemitismin ilmaus, kuten länsimainen holokaustin kieltäminen varmasti on, vaan ilmaus siitä, mitä kutsun "tyhmien antisionismiksi". Silti se on arabimaailmassa vähemmistöilmiö, jota vastaan taistelevat valistuneet intellektuellit ja poliittisesti koulutetut aktivistit, jotka selittävät, että tällaiset asenteet eivät perustu pelkästään tietämättömyyteen, vaan ne tekevät karhunpalveluksen Palestiinan asialle. He viittaavat tapaan, jolla Israel-mieliset verkkosivustot välittävät kaikki holokaustin kieltävät lausunnot, jotka käyttävät niitä propagandassaan.
Paljon vähemmän raportoidaan kuitenkin palestiinalaisten julkisista tunnustuksista holokaustista ja sen yleismaailmallisista opetuksista kaikille vainotuille kansoille ja ryhmille. Kun tutkin kirjaani, Arabit ja holokausti, Löysin lukemattomia raportteja palestiinalaisten tai muiden arabien julistamasta hulluudesta holokaustista, samalla kun huomasin, että palestiinalaisten myötätunnon ilmaisuista holokaustin uhreja kohtaan raportoitu tuskin, ellei räikeästi. Julkisissa puheissani eri maissa aina kun kerroin yleisölle joistakin vaikuttavimmista esimerkeistä ja kysyin, olivatko he kuulleet niistä, kohtasin yleisen yllätyksen.
Mainitsen tässä vain kolme merkittävintä tapausta:
Tammikuussa 1998 Oslon prosessin palestiinalaiset neuvottelijat neuvoivat Yasser Arafatia vierailemaan Washingtonin holokaustimuseossa korjatakseen Garaudyn tapauksen aiheuttamat vahingot. Suunniteltu vierailu kuitenkin keskeytettiin, koska museon johtajat kieltäytyivät vastaanottamasta Palestiinan johtajaa VIP-jäsenenä. Arafat pyrki korvaamaan menetettyä tilaisuutta vierailemalla Anne Frankin talo Amsterdamissa kolme kuukautta myöhemmin, 31. maaliskuuta 1998. Ilmeisestä symbolisesta merkityksestään huolimatta tämä vierailu sai hyvin vähän huomiota länsimaisissa tiedotusvälineissä. Israelissa se kuitenkin provosoi katkeraa kiistaa.
27. tammikuuta 2009, kansainvälisenä holokaustin muistopäivänä holokaustia käsittelevä näyttely, avattiin Länsirannan Ni'linin (tai Naalinin) kylässä. Israel News raportoi siitä seuraavasti: "Naalin, kylä, josta on tullut symboli palestiinalaisten taistelulle Israelia vastaan rakentamassa erotusaitaa Länsirannalle, pystytti näyttelyn Yad Vashemin holokaustimuseosta ostetuista valokuvista ja kutsui yleisölle saadakseen lisätietoja juutalaisten vainosta." Äärimmäisen liikuttavaa on se, että nämä Israelin miehityksen uhrit halusivat "empatiaa ja ymmärtää tarkemmin heidän miehittäjänsä".
Kaikkein hämmästyttävintä oli, että 9. tammikuuta 2009 Israelin Gazaan kohdistuneen julman hyökkäyksen huipulla Bi'linin, toisen Länsirannan kylän, joka tunnetaan taistelun eturintamassa Israelin miehitystä vastaan, asukkaat järjestivät mielenosoituksen protestiksi. , yllään raidallinen pyjama samanlaisia kuin natsien keskitysleirien vangit. Tili, jonka on tehnyt Bil'inin kansankomitea toteaa: "Mielenosoittajat käyttivät myös pieniä keltaisia Gazan muotoisia leikkauksia, joihin oli kirjoitettu sana "Gazan", joka symboloi keltaisia "Juuda"-Daavidin tähtiä, joita Euroopan juutalaiset käyttivät toisen maailmansodan aikana." BBC esitti lyhyen katsauksen tähän hämmästyttävään tapahtumaan: video on yhä saatavilla. On ilmeistä (ja luonnollista), että palestiinalaisten mielenosoittajien välittämä viesti oli "liioitteltu". mutta pointti on, että he samaistuivat natsismin juutalaisiin uhreihin ja pitivät holokaustia kauhun korkeimpana standardina sen sijaan että kielsivät sen.
Hyvin harvat ihmiset ovat koskaan kuulleet näistä tapahtumista. Islamofobian huolestuttavan kasvun yhteydessä lännessä useimmat tiedotusvälineet - usein tiedostamatta - ovat negatiivisesti painottaneet arabimaailman tai muslimimaailman pimeää puolta paljon enemmän kuin valoisaa puolta. Tämä lisää julkisia ennakkoluuloja arabeja ja muslimeja kohtaan ja lähettää jälkimmäisille takaisin inhottavan kuvan heistä, jolla on haitallisia seurauksia.
Olisi toivottavaa, että tiedotusvälineet edistäisivät sen sijaan sellaisia ilmaisuja kuin edellä mainitut kolme. Toisin kuin islamin luopioiden haitalliset lausunnot, jotka ovat kiireisiä uuskonien päihittämisessä länsi- tai Israel-myönteisissä lausunnoissa, nämä ovat uskottavien ja arvostettujen taistelijoiden ilmauksia heidän kansansa kestämää kansallista sortoa vastaan. Sellaisia ovat holokaustin yleismaailmallisten oppien totuudenmukaisimmat arabit tai muslimit - kuten palestiinalaiset mielenosoittajat raidallisissa pyjamissa.
Gilbert Achcar on Lontoon yliopiston Oriental and African Studies -koulun professori. Hänen monia kirjojaan ovat mm Barbarismien yhteentörmäys: Uuden maailman häiriön luominen, 33 päivän sota: Israelin sota Hizbollahissa Libanonissa ja sen seuraukset, (Michael Warschawskin kanssa) ja Vaarallinen voima: Lähi-itä ja Yhdysvaltain ulkopolitiikka, kirjoittanut yhdessä Noam Chomskyn kanssa. Hänen kirja, Arabit ja holokausti, julkaisi tässä kuussa Saqi.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita