Se, mikä näytti olevan Kreikan loppupeli, jatkuu edelleen. Kuri ja rangaistus ovat edelleen päivän puhetta euroalueen pääkaupungeissa, ja SYRIZA valitsee minkä polun tahansa, se ei muutu. Laiminlyönti ja paluu drakmaan voivat lopulta olla heidän ainoa valintansa ja paras vaihtoehto, mutta EU:n haukat eivät helposti unohda tällaista tottelemattomuutta.
Tosiasia on, että ilman Euroopan väestön välistä solidaarisuutta tai massiivisia muutoksia Länsi-Euroopan yleisön mielialoissa ja toimissa euroalueen viranomaiset jatkavat yrityksiään murskata Kreikan vastarinta. Enemmän kuin koskaan meidän muiden Euroopan maiden kansalaisten on marssittava solidaarisesti Kreikan kansaa kohtaan. Meidän tehtävämme on lisätä valtioihimme kohdistuvaa painetta, painostaa niitä myönnytyksiin ja viime kädessä Kreikan velkojen anteeksiantamiseen. Rohkea vastarinta Kreikassa on jo saavuttanut paljon, mutta inspiroivasta esimerkistään huolimatta lännen indoktrinoitunut yleisö on toistaiseksi suurelta osin hylännyt heidät.
Vuosia kestäneen julkisen nöyryytyksen seuranneen säästötoimien jälkeen, joista on aiheutunut paljon kärsimystä ja lukuisia kuolemia, mikään ei näytä liikuttavan Euroopan röyhkeitä johtajia. Demokratia on niin vieras nyky-Euroopan mandariineille, että kaikki vihjeet kreikkalaisten mielipiteiden kuuntelemisesta ovat heille anteema.
Teeskentelyn ylläpitämiseksi mediaintellektuellit viittaavat "veronmaksajien" tappioihin Saksassa ja muissa EU-maissa, jos Kreikka laiminlyö. Samaan aikaan huoneessa oleva haamu, jota ei uskalla mainita – velan sosialisointi – on kätevästi jätetty pois sallitun keskustelun kirjosta. Kreikkaan kertyneen valtavan velan ongelman, josta ne olivat yhtä paljon vastuussa kuin Kreikan korruptoituneet hallitsijat, ratkaisivat heidän poliittiset ystävänsä ja taakka siirrettiin veronmaksajille.
Koko tämän ajanjakson ajan eurooppalaiset hallitsijat ovat julkisesti kurittaneet kreikkalaisia virkamiehiä ja puhuneet heille ja heistä ikään kuin he olisivat pieniä lapsia, jotka tarvitsevat kuritusta. Kaikkeen tähän liittyi vuosien tiedotusvälineiden valheita ja petoksia Kreikan kansasta ja kriisistä, usein rodullisilla sävyillä. Traagista kyllä, ainakin Pohjois- ja Länsi-Euroopassa tämä propagandakampanja on onnistunut ja antanut heille vapaat kädet Kreikan rankaisemiseen.
Se, mitä troikka on yrittänyt SYRIZAn valtaantulon jälkeen, saattaa tuntua järjettömältä, mutta siinä on logiikka, suurvallan logiikka. Vaikka valtakeskuksen olisi järjetöntä pitää Kreikka noudattaa toimimattomia sääntöjä, se ei anna sen ohittaa.
Samalla tavalla mafiapomo voi päättää murhata häntä arvostelevan entisen uskollisen rikoskumppanin. Itse osumassa ei ehkä ole järkeä, se saattaa jopa vaarantaa organisaation. Tarkoitus on kuitenkin näyttää esimerkkiä. Jokainen, joka ylittää tämän rajan, loukkaantuu vakavasti.
Tämä oli kuuluisan kylmän sodan dominoteorian ydin. Kyse ei ollut "kommunismin" pysäyttämisestä. Kyse oli vaihtoehtoisten modernisointitapojen onnistuneiden esimerkkien pysäyttämisestä. Yhdysvaltain imperiumin ja sen stalinistisen vastineen välisessä taistelussa Kennedyn hallitus tilasi raportin, joka kuvaili Kuuban uhkaa "Castron ajatukseksi ottaa asiat omiin käsiinsä", joka onnistuessaan saattaa levitä.
EU ei ole kuin Amerikan imperiumi (noin valtansa huipulla), mutta periaate toimii samalla tavalla.
Kuten BBC kirjoitti helmikuussa, euroalueen pomot "eivät halua osoittaa mitään heikkouden merkkejä, koska signaali voi lähettää säästöjä vastustaville liikkeille Espanjan, Portugalin tai Kyproksen kaltaisissa maissa". Todellinen uhka on Kreikan esimerkki, (jopa maltillinen SYRIZA-tyylinen) vastarinnan tauti, joka leviää edelleen, ja näiden kansojen välinen solidaarisuus, joka saattaa kehittyä.
Vielä suurempi uhka, mutta nykyolosuhteissa vähemmän todennäköinen, on solidaarisuus, joka voi levitä ihmisten kesken eri puolilla Eurooppaa ja tässä tapauksessa erityisesti EU:n vaikutusvaltaisimpien valtioiden välillä.
Hämärä todellisuus on, että väestö kaikkialla Euroopassa ei todennäköisesti nouse solidaarisuuteen Kreikan kärsivien ihmisten kanssa ja symbioottisia valtion ja pääkaupunkien tyrannioita vastaan, jotka ovat vastuussa. Heidät on onnistuneesti saatu uskomaan nationalistiseen valheeseen, joka asettaa kansakunnan kansakuntaa vastaan luokan luokkaa vastaan.
Hyvä asia on, että halkeamia näyttää avautuvan Saksan ja Euroopan realistisempien hallitsijoiden välillä, mutta on epätodennäköistä, että tämä johtaa suuriin politiikan muutoksiin (tai siihen, mitä media kutsuu "myönnytyksiksi").
Tässä kurin ja rangaistuksen teatterissa hyvän piiskauksen tarvitsejat istuvat Brysselissä ja Frankfurtissa.
Se, kuka on ruoskan vastaanottavassa päässä, on kuitenkin meistä kaikista kiinni; Kreikan kansa on ottanut vastuunsa ja taistelee henkensä puolesta. Taistelevatko he yksin?
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita