Protestien kierre alkoi Haitissa heinäkuussa 2018, ja pandemiasta huolimatta se on jatkunut siitä lähtien. Suurin syy mielenosoituksiin vuonna 2018 oli se, että saman vuoden maaliskuussa Venezuelan hallitus – johtuen laiton Yhdysvaltojen asettamat pakotteet - ei voinut enää toimittaa alennettua öljyä Haitille PetroCaribe-ohjelma. Polttoaineiden hinnat kohosi jopa 50 prosentilla. 14. elokuuta 2018 elokuvantekijä Gilbert Mirambeau Jr. Tweeted valokuva, jossa hän on sidottu silmät ja pitelee kylttiä, jossa luki: "Kot Kòb Petwo Karibe a???” (Mihin PetroCariben rahat katosivat?). Hän heijasti maassa vallitsevaa yleistä mielipidettä, jonka mukaan Haitin eliitti oli ryöstinyt suunnitelmasta saadut rahat, jonka ote maassa oli turvattu kahdella vallankaappauksella demokraattisesti valittua presidenttiä Jean-Bertrand Aristidea vastaan.kerran vuonna 1991 ja uudelleen vuonna 2004). Öljyn hinnan nousu teki elämän elämättömäksi suurimmalle osalle ihmisistä, joiden protestit loivat Haitin eliitin poliittisen legitiimiyden kriisin.
Viime viikkoina Haitin kadut ovat olleet jälleen suurten marssien ja tiesulkujen vallassa tunnelman rajoissa. Pankit ja kansalaisjärjestöt (kansalaisjärjestöt) mukaan lukien katoliset hyväntekeväisyysjärjestöt— kohtasi mielenosoittajien vihan, jotka maalannut "Alas [Yhdysvallat" rakennuksista, joita he etsivät ja polttivat. Kreoli sana dechoukaj tai juurien kitkeminen – se oli ensimmäistä kertaa käytetty demokratialiikkeissä vuonna 1986 – on tullut määritellä nämä protestit. Hallitus on syyttänyt väkivallasta entisen haitilaisen poliisin johtamia G9-ryhmiä Jimmy "Babekyou" (grilli) Chérizier. Nämä jengit ovat todellakin osa protestiliikettä, mutta he eivät määrittele sitä.
Haitin hallitus, jota johti virkaatekevä presidentti Ariel Henry, päätti nostaa polttoaineiden hintoja tämän kriisin aikana, mikä aiheutti protestin liikennealan ammattiliitoissa. Jacques Anderson Desroches, Fós Sendikal pou Sove Ayitin puheenjohtaja, kertoi Haitian Times: "Jos valtio ei päätä lopettaa öljymarkkinoiden vapauttamista öljy-yhtiöiden hyväksi ja ottaa ne hallintaansa", siitä ei seuraa mitään hyvää. "[Muuten]", hän sanoi, "kaikki Ariel Henryn toteuttamat toimenpiteet ovat kosmeettisia." Ammattiyhdistykset vaativat 26. syyskuuta lakkoon, mikä halvaantunut maa, mukaan lukien Haitin pääkaupunki Port-au-Prince.
Yhdistyneet Kansakunnat (YK) evakuoitiin sen tarpeeton henkilökunta maasta. YK:n erityisedustaja Helen La Lime kertoi YK:n turvallisuusneuvosto totesi, että Haiti lamaantui "[talouskriisin, jengikriisin ja poliittisen kriisin" vuoksi, jotka ovat "lähentyneet humanitaariseksi katastrofiksi". Yhdistyneiden kansakuntien legitiimiys Haitissa on rajoitettu seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi skandaalit jotka ovat tuhonneet YK:n rauhanturvaoperaatiot Haitissa ja Yhdistyneiden Kansakuntien poliittisen mandaatin, jonka haitilaiset näkevät suunnatun suojelemaan korruptoitunutta eliittiä, joka tekee lännen käskyjä.
Nykyinen presidentti Ariel Henry oli asennetaan virkaansa "Ydinryhmä” (joka koostuu kuudesta maasta, tätä ryhmää johtavat Yhdysvallat, Euroopan unioni, YK ja Amerikan valtioiden järjestö). Henrystä tuli presidentti epäsuositun presidentin Jovenel Moïsen (toistaiseksi ainoan) murhan jälkeen. selkeys on, että Moïsen tappoivat kolumbialaiset palkkasoturit ja haitilaiset amerikkalaiset). YK:n La Lime kertoi turvallisuusneuvosto helmikuussa, että "hänen [Moïsen] murhan kansallinen tutkinta on pysähtynyt, tilanne, joka ruokkii huhuja ja lisää sekä epäilyjä että epäluottamusta maassa".
Haitin kriisit
Nykyisen mielenosoitussyklin ymmärtäminen ei ole mahdollista ilman, että tarkastellaan selkeästi neljää Haitin lähimenneisyyden kehitystä. Ensinnäkin maan epävakaus Aristidea vastaan vuonna 2004 tehdyn toisen vallankaappauksen jälkeen, joka tapahtui heti katastrofaalinen vuoden 2010 maanjäristys johti Haitin valtion hajoamiseen. Ydinryhmä käytti hyväkseen näitä Haitin vakavia ongelmia tuodakseen saarelle monenlaisia länsimaisia kansalaisjärjestöjä, jotka näyttivät korvaavan Haitin valtion. Kansalaisjärjestöt pian mikäli 80 prosenttia julkisista palveluista. He"röyhkeänä” huomattavia summia avustus- ja avustusrahoista, jotka olivat tulleet maahan maanjäristyksen jälkeen. Heikentyneet valtion instituutiot ovat merkinneet sitä, että hallituksella on vain vähän välineitä tämän ratkaisemattoman kriisin ratkaisemiseksi.
Toiseksi laiton USA:n Venezuelalle määräämät pakotteet murskasivat PetroCaribe-järjestelmän, joka oli mikäli Haiti alennusmyynnillä ja 2 miljardin dollarin voitolla vuosina 2008–2016, joka oli tarkoitettu Haitin osavaltiolle, mutta katosi eliitin pankkitileille.
Kolmanneksi vuonna 2009 Haitin parlamentti kokeillut nostaakseen saaren vähimmäispalkkoja 5 dollariin päivässä, mutta Yhdysvaltain hallitus puuttui asiaan suurten tekstiili- ja vaatetusalan yritysten puolesta estääkseen laskun. David Lindwall, Yhdysvaltain entinen apulaisedustustopäällikkö Port-au-Princessa, sanoi että Haitin yritys nostaa minimipalkkaa "ei ottanut huomioon taloudellista todellisuutta" vaan oli vain yritys rauhoittaa "työttömiä ja alipalkattuja joukkoja". Lakiesitys hylättiin Yhdysvaltain hallituksen painostuksen vuoksi. Nämä "työttömät ja alipalkatut joukot" ovat nyt kaduilla, joita ydinryhmä luonnehtii "jengiksi".
Neljänneksi virkaatekevä presidentti Ariel Henry sanoo mielellään olevansa neurokirurgi eikä urapoliitikko. Kesällä 2000 Henry oli kuitenkin osa ryhmää, joka loi Convergence Démocratiquen (CD), joka perustettiin vaatimaan demokraattisesti valitun Aristiden hallituksen kaatamista. CD oli perustettu Haitissa Kansainvälinen republikaaniinstituutti, Yhdysvaltain republikaanipuolueen poliittinen haara, ja Yhdysvaltain hallituksen National Endowment for Democracy. Henryn soittaa rauhallinen 19. syyskuuta 2022, johti uusien barrikadejen perustamiseen ja protestiliikkeen voimistumiseen. Hänen korvansa on taipunut enemmän Washingtoniin kuin Petit-Goâveen, pohjoisrannikolla sijaitsevaan kaupunkiin, joka on kapinan keskus.
Hyökkäysten aallot
YK:ssa Haitin ulkoministeri Jean Victor Geneus sanoi"[T]ämä ongelma voidaan ratkaista vain kumppaneidemme tehokkaalla tuella." Monille Haitin tilanteen tarkkailijoille ilmaus "tehokas tuki" kuulostaa länsivaltojen uudesta sotilaallisesta interventiosta. Todellakin, Washington Postin pääkirjoitus nimeltään "ulkopuolisten toimijoiden lihastoiminnalle". Haitin vallankumouksesta lähtien, joka päättyi vuonna 1804, Haiti on kohdannut hyökkäysaaltoja (mukaan lukien pitkän USA:n ammatti 1915-1930 ja Yhdysvaltain tukema diktatuuri 1957-1986). Nämä hyökkäykset ovat estäneet saarivaltiota turvaamasta suvereniteettiaan ja estäneet sen ihmisiä rakentamasta ihmisarvoista elämää. Toinen hyökkäys, joko Yhdysvaltain joukkojen tai Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvajoukkojen toimesta, vain syventää kriisiä.
YK:n yleiskokouksen istunnossa 21. syyskuuta Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sanoi että hänen hallituksensa "seisoi edelleen naapurimme kanssa Haitissa". Mitä tämä tarkoittaa, ymmärtää parhaiten uudessa Amnesty Internationalissa raportti joka dokumentoi haitilaisten turvapaikanhakijoiden rasistisen hyväksikäytön Yhdysvalloissa. Yhdysvallat ja ydinryhmä saattavat olla Ariel Henryn kaltaisten ihmisten puolella, mutta he eivät näytä olevan Haitin kansan puolella, mukaan lukien ne, jotka ovat paenneet Yhdysvaltoihin.
Vaihtoehtoja Haitin kansalle tulee ammattiliittojen liittymisestä protestiaaltoon. Olivatpa ammattiliitot ja yhteisöjärjestöt – mukaan lukien opiskelijaryhmiä jotka ovat nousseet uudelleen avaintoimijoiksi maassa – pystyvät ajamaan dynaamisen muutoksen pois kaduilla havaitusta vihasta, jää nähtäväksi.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita