Euroopan unionin työntekijöiden pyrkimykset parempaan palkkaan ja työoloihin, lyhyempään työikään, loistaviin eläke-etuuksiin, pitkiin lomiin ja vapaa-aikaan tätä ja sitä varten on saatava kuriin! Tarpeeksi on tarpeeksi!
Olkaamme kiitollisia siitä, että Euroopan komissiolla on vastaukset. Pian uusliberalistinen malli muuttuu peruuttamattomaksi ja kaikkien näiden teeskenneltyjen nousujohteisten on loputtava hiljaa lopullisesti. Myös korkea aika. Loistavalla liikkeellä komissio on ajanut läpi toimenpidepaketin, jota kutsutaan "six-packiksi" – iloinen nimi viittaa juhliin, joissa olut virtaa vapaasti. Tämä paketti on melko ankarampi ja antaa komissiolle tähän asti ennenkuulumattoman vaikutusvallan jäsenvaltioidensa asioissa.
Euroopan parlamentti hyväksyi tiiviissä äänestyksessä 28. syyskuuta 2011 komission suunnitelman – yksittäisten maiden kyvyn ottaa kauaskantoisesti haltuun omat budjetinsa ja hallita omia valtionvelkojaan. Tästä lähtien parlamentti ja neuvosto (jolloin komissio luonnollisesti valvoo prosessia) voivat pakottaa hallitukset noudattamaan Maastrichtin sopimuksen suosituksia – joka tunnetaan myös nimellä ”vakaus- ja kasvusopimus” –, joille jäsenvaltiot olivat äskettäin maksaneet. arvokasta vähän huomiota. Vuoden 2005 jälkeen tämä sopimus vaikutti melkein viehättävältä jäännökseltä. Mutta nyt kuuden paketin ansiosta ei kateta yli 3 prosentin alijäämiä eikä yli 60 prosentin kansallista velkaa suhteessa BKT:hen. Nämä ihmiset tarvitsevat ankaraa kurinalaisuutta, älä erehdy.
Vuodesta 2012 alkaen europarlamentaarikot ja neuvosto käsittelevät kansallisia budjetteja ennen kuin kansallisilla parlamenteilla on lainkaan sananvaltaa tai edes mahdollisuutta tarkastella niitä. Jos maat eivät vähennä velkojaan riittävän nopeasti tai kieltäytyvät Brysselin talousarvion "ehdotuksista", täytäntöönpanotoimenpiteet alkavat. Mikäli jäsenvaltiot jatkavat vastahakoisuutta, rangaistus voi tarkoittaa joko talletusta tai menettämistä. jopa 01 % maan BKT:sta EU:lle riippuen siitä, kuinka vakavaksi maan noudattamatta jättäminen arvioidaan. Esimerkiksi Ranskan tapauksessa, jonka bruttokansantuote on noin 02 05 miljardia euroa (1.900 2.600 miljardia dollaria), komissio voisi vaatia noin 20–40 miljardin euron tai jopa 100 miljardin euron talletuksen tai sakon, jos komissio lisää sanktiot 05 prosenttiin BKT:stä.
Komission tavanomaisten hiljaa tehokkaiden menetelmien mukaisesti nämä pysyvät kuuden paketin toimenpiteet kävivät läpi koko hyväksymismenettelyn tuskin aaltoilematta, vähän keskustelua ja käytännössä nolla kansalaisten osallistumista. Useimmilla eurooppalaisilla ei ole pienintäkään aavistustakaan, että mitään muutosta on tapahtunut, saati rajua hyökkäystä heidän hallitustensa kykyä hallita. Tämän lainsäädännön ansiosta voimme luottaa uusliberalistisen opin kestävään voimaan kaikkialla Euroopassa, erityisesti euroalueella, koska nimitetyt, vastuuttomat virkamiehet riistävät heidän oikeutensa laatia oma talousarvionsa. He menettivät sananvaltansa rahapolitiikassa kauan sitten.
Kuusipaketti, kiitos myös oikeistolaisen europarlamentaarisen enemmistön, on nyt lujasti juurtunut, ja sen kääntäminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Missä tahansa muualla olisi voitu kuulla syytöksiä jäsenvaltioiden hallituksia ja niiden kansoja vastaan tehdystä joukkovallankaappauksesta. Mutta toistaiseksi kaikki on hiljaista EU-rintamalla.
Samanaikaisesti komissio painostaa jäsenvaltioita noudattamaan toista uusliberalistisen skenaarion osaa useilla muilla direktiiveillä, joilla varmistetaan pidemmät työviikot ja työelämä sekä palkkojen ja sosiaalietuuksien asteittainen yhdenmukaistaminen pienimpien yhteisten nimittäjien mukaan. Tämä prosessi voi olla hieman hitaampi, mutta sitä myös tehostaa kuusipaketti.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tekee osansa erityisesti toisessa tavoitteessa vähintään neljällä erillisellä tuomiolla, jotka velvoittavat työntekijät hyväksymään alatason palkat, vaikka he työskentelevät maissa, joissa on vahva työntekijöiden suojelulaki, kuten Ruotsi tai Suomi.
On ihailtavaa komission harkintavaltaa ja kykyä saada asiat hoidettua häiritsemättä tarpeettomasti jäsenvaltioiden kansalaisia tai niiden kansallisia parlamentteja. Toimenpiteiden ilmeinen tekninen monimutkaisuus ja niiden käyttöönottoprosessi auttavat pitämään asiat hiljaa, vaikka nämä toimenpiteet ovatkin itse asiassa melko yksinkertaisia (ja voidaan lisätä, että niissä on saksalaisia sormenjälkiä).
Samaan aikaan pitkälti uusliberaalit eurooppalaiset tiedotusvälineet eivät näe mitään syytä ottaa kantaa siihen, mitä Brysselin kulissien takana tapahtuu, ja auttaa pitämään mielenosoituksen peitteen, kunnes kansalaiset voivat puuttua asiaan. Kaikki tämä merkitsee uusliberalismin ja Euroopan talouksien epäonnistumisen suurempia voittoja. Ei, anteeksi, vain epäonnistuminen 90 prosentille ihmisistä. Loput pärjäävät. Älä huoli. Kuten Martin Wolf äskettäin parafrasoi Tacitusta Financial Times kuvailemaan Euroopan tilannetta: "He luovat aavikon ja kutsuvat sitä vakaudeksi".
Susan George on kansainvälisen instituutin stipendiaatti, TNI:n hallituksen puheenjohtaja ja ATTAC-Francen [Association for Taxation of Financial Transaction to Aid Citizens] kunniapuheenjohtaja.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita