Tätä kirjoittaessani en tiedä, mihin toimiin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto aikoo ryhtyä Yhdysvaltojen pyrkiessä saamaan valtuudet hyökätä Irakiin. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että neuvosto antaisi yksiselitteisen valtuudet sotilaallisille toimille, joita Yhdysvallat tarvitsee noudattaakseen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa. Ilman tämän valtuutuksen saamista YK:lta Yhdysvaltojen voimankäyttö Irakia vastaan, vaikka kongressi olisi äskettäin hyväksynyt kyseiselle sodalle, olisi kansainvälisen oikeuden mukaan täysin laitonta.
Sodan valtuutuksen saaminen turvallisuusneuvostolta ei ole vain laillinen hienous; se on lakisääteinen vaatimus. Jos Yhdysvallat ryhtyy sotaan Irakia vastaan ilman tällaista lupaa, se on kansainvälinen rikos, rikos rauhaa vastaan – hyökkäyssodan käyminen. Natseja tuomittiin juuri tästä rikoksesta Nürnbergissä.
Bushin hallinto, jota johtaa virkamiesklikki, mukaan lukien Cheney, Rumsfeld, Wolfowitz ja Powell, pyrkii ratkaisemaan ongelmia sodan eikä rauhanomaisin keinoin. Jättäen huomioimatta kansainväliset järjestöt ja kansainvälisen oikeuden he vaarantavat maailman. Kongressi, joka antaa heille tällaiset valtuudet hyökätä, ja ei edellytä turvallisuusneuvoston tuella lupaa, osallistuu kansainväliseen rikokseen, jos sota syttyy ilman YK:n valtuutusta.
Maa voi yksipuolisesti käyttää voimaa toista maata vastaan vain itsepuolustukseksi tai YK:n turvallisuusneuvoston luvalla. Peruskirjan 2 artiklan 4 kohta ja 51 artikla kieltävät yhtä kansakuntaa hyökkäämästä toista vastaan paitsi itsepuolustukseksi. Mikään Bushin hallinnon esittämistä syistä hyökätä Irakiin – eroon väitetyistä joukkotuhoaseista tai Saddam Husseinin syrjäyttämisestä – ei ole YK:n peruskirjan mukainen itsepuolustus.
Peruskirjan mukaista itsepuolustusta voidaan käyttää vain vastauksena aseelliseen hyökkäykseen ("jos aseellinen hyökkäys tapahtuu") tai, kuten useat viranomaiset ovat sanoneet, vastauksena välittömään hyökkäykseen - olosuhteisiin, jotka kukaan ei väitä olevan olemassa tässä tilanteessa.
Myöskään kongressin antaman valtuutuksen kieli ei täytä itsepuolustustestiä: voimankäyttö "Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden puolustamiseksi Irakin jatkuvaa uhkaa vastaan" ei ole kuvaus aseellisesta tai välittömästä hyökkäyksestä. Yhdysvalloista Toinen peruste kongressin valtuutukselle "täytäntöönpanoa kaikki asiaankuuluvat Yhdistyneiden Kansakuntien Irakia koskevat päätöslauselmat" ei ole YK:n vaatima hyväksyntä.
Irakilaiset rikkoneet YK:n aiempia päätöslauselmia eivät anna Yhdysvalloille laillisia valtuuksia hyökätä Irakiin edes kongressin luvalla. Turvallisuusneuvoston eikä yksittäisten maiden tehtävänä on määrittää, onko Irak rikkonut sopimuksiaan ja mitä niille on tehtävä.
Valitettavasti Bushin hallinto ja nyt lammasmainen, kanasydäminen kongressi, demokraatit ja republikaanit ovat yhtä lailla päättäneet haastaa avoimesti YK:n peruskirjaan sisältyvät voimankäyttökiellot. Kesällä 2002 West Pointissa valmistuneelle luokalle pitämässään puheessa Bush esitti opin, joka kiisti kriittisen laillisen periaatteen, jonka mukaan voimaa voidaan käyttää vain itsepuolustukseen.
Hän rakensi tämän pohjalle unionin tila -puheessaan, jossa hän varoitti "pahan akselin" kansakuntia siitä, että Yhdysvallat ei odottaisi "vaarojen kerääntymistä", ja esitti opin ennaltaehkäisevistä iskuista. Tämä radikaalisti uusi lähestymistapa julistaa, että Yhdysvallat uskoo voivansa käyttää sotilaallista voimaa mitä tahansa vihamieliseksi katsomansa valtiota vastaan.
Tämä Yhdysvaltain uusi kanta, jonka tarkoituksena on ilmeisesti oikeuttaa hyökkäys Irakiin, on julkinen luopuminen YK:n peruskirjan normista, jonka mukaan voimaa ei saa käyttää paitsi vastauksena toisen valtion hyökkäykseen.
Vaikka 40-vuotisen kylmän sodan aikana sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat rikkoivat peruskirjan kieltoa käyttää voimankäyttöä tunnetun kansallisen edun puolustamiseksi - Neuvostoliiton hyökkäykset Unkariin, Tšekkoslovakiaan ja Afganistaniin sekä Yhdysvaltoihin. sotilaalliset hyökkäykset Kuubaa, Dominikaanista tasavaltaa, Nicaraguaa, Grenadaa, Libyaa ja Panamaa vastaan – molemmat suurvallat pitivät ainakin muodollisen uskon peruskirjan kiellosta voimankäytöstä paitsi itsepuolustuksessa.
Yhdysvallat vältti laajat perustelut hyökkäyksilleen muita maita vastaan, jotka olisivat poistaneet peruskirjan normit. Sen sijaan aiemmat hallinnot pyrkivät laajentamaan itsepuolustuspoikkeusta venyttäen sen parametreja murtumispisteeseen oikeuttaakseen sen, mikä näytti selvästi laittomalta, mutta ei poistanut sen ydintä.
Ennalta ehkäisevät iskut tulisi erottaa aikaisemmasta doktriinista, jota kutsuttiin "ennakoivaksi itsepuolustukseksi", jonka mukaan Yhdysvallat ja jotkut muut maat väittivät, että niillä oli YK:n peruskirjan mukainen oikeus hyökätä hyökkäystä suunnittelevaan maahan. . Tämä jälkimmäinen doktriini ainakin ilmaisi sanat voimankäytön rajoituksille, jotka sisältyvät peruskirjaan – että voimaa saa käyttää vain itsepuolustukseen tai turvallisuusneuvoston 51 artiklan mukaisesti luvalla.
Ennalta ehkäisevien iskujen oppi ylittää peruskirjan rajoitukset sanomalla, että voimaa käytetään, vaikka välitöntä uhkaa ei olisikaan. Se saattaa hyvinkin viedä maailman takaisin peruskirjaa edeltävään ajanjaksoon (1948), jolloin voimankäytöllä ei ollut laillisia rajoituksia; maat voivat käyttää voimaa milloin ja missä haluavat. Perusoikeuskirjaa edeltävä laki ei todellakaan tehnyt maailmasta turvallisempaa.
Aiemmat hallinnot pitivät julkisesti ennalta ehkäiseviä iskuja muihin maihin laittomina, mistä on osoituksena Reaganin hallinnon turvallisuusneuvoston äänestys, joka tuomitsi yksimielisesti Israelin ennalta ehkäisevän iskun Irakin ydinlaitokseen vuonna 1981. Vain kylmän sodan päättymisen jälkeen Clintonin hallinto lähestyi peruskirjan normien rikkomista, kun Nato hyökkäsi Jugoslaviaa vastaan vastauksena Kosovon kriisiin, vaikka Yhdysvallat kieltäytyi edes siellä esittämästä uutta humanitaaristen sotilaallisten väliintulojen doktriinia. päätti luonnehtia Kosovoa poikkeukselliseksi hätätilanteeksi.
Hallinto ja nyt kongressi ovat hylänneet YK:n peruskirjan keskeiset oikeudelliset rajoitukset sellaisen järjestelmän hyväksi, jossa Yhdysvallat päättää yksipuolisesti, mitkä hallitukset ansaitsevat korvauksen väkisin. Tämän uuden opin seuraukset ovat pelottavia. Se on häikäilemättömän keisarillisen vallan käyttöä ja johtaa lisää terroriin maailman kansoja ja Yhdysvaltojen ihmisiä vastaan.
Sota Irakin kanssa ilman YK:n lupaa edustaisi traagista päivää kansakuntamme historiassa ja voisi osoittautua tuhoisaksi maailmanrauhalle ja turvallisuudelle, jota YK:n peruskirja oli suunniteltu säilyttämään.
Presidentti, perustuslaillisten oikeuksien keskus (www.humanrightsnow.org) (www.ccr-ny.org)