Useimmat tuntemani juutalaiset saavat vain vähän iloa Israelin olemassaolosta; juuri vastapäätä. He tuntevat inhoa heimosukulaisensa käytöksestä palestiinalaisia kohtaan. Tämä antipatia ei koske Israelin oikeutta olemassaoloon, kovan linjan sionistien edelleen kannattamaa väärää argumenttia. Israel on olemassa, piste. Suurin osa maailmasta tunnustaa sen. Jokainen, joka haluaa poistaa sen, kuuluu hulluun roskakoriin tai vankilaan.
Israelilaiset ovat juuri valinneet oikeiston enemmistön. Kolmanneksi äänestyspuolue, Avigdor Liebermanin johtama Yisrael Beytenu, ottaa vahvan paikan uudessa hallituksessa. Liebermanista tulee ministeri Netanyahun kabinettiin. Viime vuonna Lieberman löi Israelin keskusvaalikomitean läpi arabipoliittisten puolueiden kiellon. Israelin korkein oikeus totesi kiellon perustuslain vastaiseksi ennen äskettäisiä vaaleja. Lieberman vaati myös Knessetin arabijäsenten karkottamista. Hän meni pidemmälle. Jos Israelin arabikansalaiset eivät allekirjoita uskollisuusvalaa Israelille, heidän kansalaisuutensa pitäisi peruuttaa. Epälojaalisuuteen arabeja kohtaan sisältyi oppilaat, jotka käyttivät kefiyahoja kouluun; Muslimi israelilaiset, jotka keräävät lääkkeitä ja apua Gazan avustustoimiin, kuuluvat myös epäluotettaviin kategorioihin.
Gazan hyökkäyksen aikana 2008–9 Lieberman halusi sotaoperaation jatkuvan, kunnes Hamas "menettää taistelutahtonsa". Bar-Ilanin yliopistossa pitämässään puheessa hän sanoi, että Israelin hallituksen oli "tultava päätökseen, että rikomme Hamasin tahdon jatkaa taistelua". Lieberman päätteli Jerusalem Post -lehdessä tammikuun 13. päivänä: "Meidän on jatkettava taistelua Hamasia vastaan aivan kuten Yhdysvallat teki japanilaisten kanssa toisessa maailmansodassa. Silloinkin maan miehitys oli tarpeetonta." Vuonna 1945 Yhdysvaltain ilmavoimien koneet pudottivat atomipommeja Nagasakiin ja Hiroshimaan. Japani antautui ehdoitta.
Lieberman on hankkinut voimakkaan puolustajan Yhdysvalloista. Abraham Foxman, Anti-Defamation Leaguen kansallinen johtaja, tuki Liebermanin suunnitelmaa vaatia Israelin arabikansalaisia allekirjoittamaan uskollisuusvalan juutalaiselle valtiolle. (10. helmikuuta, Jewish Telegraphic Agency)
Foxman jätti huomioimatta ADL:n tehtävän, vastustaen rotusyrjintää ja ADL:n peruskirjan sanoja. Anti-Defamation League pyrkii "turvaamaan oikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisen kohtelun kaikille". Israelissa on ilmeisesti OK Foxmanilla riisua arabi, jolla on väärä kansalaisuus. Ilman kansalaisuutta arabit eivät voi äänestää tai osallistua politiikkaan; hyvin vanhat juutalaiset joistakin Euroopan maista saattavat muistaa samanlaisia sääntöjä.
Isoisäni opetti minulle holokaustin aikana kasvaessani, että juutalainen perinne opettaa jokaista ihmistä pyrkimään etiikan pylvääksi, oppimaan lakia ja käyttäytymään siten, että hän vastaa rikkomuksista Jumalalle – ei niin sanotun juutalaisen valtion hallitsijoille. .
Ironista kyllä, kaikkien juutalaisten nimissä Foxman ja kollegat AIPAC:ssa (American Israel Public Affairs Committee) ja muut israelilaiset lobbausryhmät sekä Israelin oikeisto- ja keskustapoliittiset puolueet vetoavat holokaustiin oikeuttaakseen juuri holokaustin aloitteentekijöiden ilmentämän käytöksen. Israel kutsuu itseään juutalaisvaltioksi. Silti viidesosa Israelin väestöstä on ei-juutalaisia. En kuulu siihen valtioon ja halveksin sen jatkuvaa sotaa ja miehityspolitiikkaa.
Laske Israelin sodat: 1948, 1956, 1967, 1973, 1982, sekä sisällissodat kahta intifadaa vastaan 1980- ja 2000-luvuilla, ja lopuksi hyökkäykset Libanoniin vuonna 2006 ja Gazaan vuoden 2008 lopulla, jälkimmäinen kuoli 1,300 ja sen jälkeen 20. Suurin osa heistä oli siviilejä ja alle XNUMX israelilaista, osa "ystävällisestä tulesta".
Punaisen Ristin, Amnesty Internationalin ja useiden järjestöjen tuomittuna Gazan kansan ihmisoikeuksien loukkaamisesta Israelin uusi hallitus tulee lähes varmasti jatkamaan tai jopa tiukentamaan politiikkaa. He eivät välitä siitä, mitä muut sanovat.
Tri Erik Fosse, norjalainen kardiologi, joka työskenteli Gazan sairaaloissa Israelin hyökkäyksen aikana, kuvaili potilaiden haavoja. "Oli kuin he olisivat astuneet miinan päälle", hän sanoo eräästä palestiinalaisesta. "Mutta haavassa ei ollut sirpaleita. Jotkut olivat menettäneet jalkansa. Näytti siltä, että ne oli leikattu pois. Olen ollut sota-alueilla 30 vuotta, mutta en ole koskaan ennen nähnyt sellaisia vammoja.
Fossen mainitsema "keskitetty kuolettava" ase vahingoittaa rakennuksia vain vähän, mutta tuhoaa ihmisiä. Yhdysvallat toimitti nämä Israelille.
Israelin puolustusvoimat ovat käyttäneet valkoista fosforia myös Beirutissa vuonna 1982 ja uudelleen Gazassa. Metallin voimakas lämpö aiheuttaa kauhistuttavia vahinkoja. IDF tietää, että kansainvälinen laki kieltää sen käytön lähellä asuttuja alueita. Amnesty Internationalin edustaja Donatella Rovera leimaa "sotarikokseksi" fosforin käyttöä "Gazan tiheästi asutuilla asuinalueilla". (Vartija, 21. tammikuuta 2009)
Israel kiisti aluksi käyttävänsä kemikaalia. Israelin esikuntapäällikkö Gabi Ashkenazi julisti 13. tammikuuta juhlallisesti: "IDF toimii vain kansainvälisen oikeuden sallimalla tavalla eikä käytä valkoista fosforia." Gazalaiset ja israelilaiset näkivät kuitenkin materiaalin ja sen uhrit. IDF myönsi 20. tammikuuta käyttäneensä fosforitykistöä ja kranaatinheittimiä "Hamasin hävittäjiin ja rakettien laukaisuryhmiin Pohjois-Gazassa".
Tammikuun 15. päivänä kolme ammusta osui YK:n avustus- ja työjärjestön rakennukseen. Syntynyt tulipalo tuhosi tonneja humanitaarisia tarvikkeita. Fosforikuori osui myös Al-Qudsin sairaalaan Gazan kaupungissa. The Guardian mukaan israelilaiset väittivät Hamasin taistelijoiden piiloutuneen kahden kohteen lähelle. Silminnäkijät kiistivät syytteen. (21. tammikuuta 2009)
YK:n viranomaiset lainasivat todistajia, jotka väittivät Israelin tappaneen 31 perheenjäsentä, jotka israelilaiset joukot olivat johtaneet Zeitunissa sijaitsevaan taloon. Kaksikymmentäneljä tuntia sen jälkeen, kun IDF varoitti palestiinalaisia jäämään, IDF pommitti asunnon. Puolet kuolleista oli lapsia. YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimisto (OCHA) kutsui sitä "yhdeksi vakavimmista välikohtauksista Israelin joukkojen Gazassa operaation alkamisen jälkeen". (AFP, 27. joulukuuta 2008).
Sellaiset tosiasiat saivat arvostetut ihmiset, kuten Jimmy Carter ja Bill Moyers, kyseenalaistamaan Israelin käyttäytymisen. Foxman leimaa Moyersin nopeasti antisemitistiksi. Ne, jotka vastustavat Israelin hyökkäystä Gazaan tai hänen palestiinalaisten alueen miehitystä (yli 40 vuotta) tai hänen huonoa kohtelua kaikkia palestiinalaisia kohtaan, saavat antisemitistisen leiman. Kaikki Israelin kritiikki saa aikaan tämän kuvauksen.
Keskustellessani Gazan äskettäisen hyökkäyksen juutalaisten puolustajien kanssa löysin kuitenkin enemmän puolustautumiskykyä. Erään väittelyn aikana kiihkeä israelilainen vaihtoi puheenaihetta. "Mutta Israel nauttii sanan- ja lehdistönvapaudesta!"
Kyllä, pieni vähemmistö kritisoi voimakkaasti Israelin hallituksen politiikkaa – siellä, ei täällä Yhdysvalloissa, jossa kongressin jäsen luonnehti Israelin aulan hyökkäystä pitbullille, joka puree häntä jalkaan. Israelin päivälehti Ha'aretz tarjoaa esimerkin tällaisesta kritiikistä, mukaan lukien artikkelit, joissa tuomitaan viimeisin hyökkäys epäonnistuneeksi ja moraalittomaksi (Gideon Levy, 19. helmikuuta 2009). Samanlainen kritiikki yhdysvaltalaisessa sanomalehdessä saisi Foxmanin ja yhtiön järjestämään suuret lehdistötilaisuudet "paljastamaan antisemitismin". Kun Jimmy Carter julkaisi vuonna 2006 Israelin politiikkaa kritisoivan kirjansa Palestine Peace Not Apartheid, Foxman lakkasi syyttämästä entistä presidenttiä antisemitismistä. "Olet syöttänyt salaliittoteorioihin juutalaisten liiallisesta vallasta ja hallinnasta", hän kirjoitti kirjeessään. "Antisemitismin historian huomioon ottaen tämä on erittäin vaarallista tavaraa jopa suuressa maassamme." (Shmuel Rosner, Ha'artez, 20. joulukuuta 2006)
Kun vähemmän voimakkaat juutalaiset amerikkalaiset tutkijat kirjoittavat kirjoja tai pitävät luentoja Israelin politiikkaa vastaan, heidät erotetaan tai heidän toimikautensa evätään. DePaul-yliopiston rehtori eväsi Norman Finkelsteinin (holokaustista selviytyneiden poika) toimikauden vuonna 2007, vaikka tiedekunnan ja opiskelijoiden suositukset olivatkin suotuisia. Vuonna 2000 hän julkaisi teoksen The Holocaust Industry: Reflections on the Exploitation of Jewish Suffering. Bard Collegen presidentti erotti äskettäin Joel Kovelin, toisen kansainvälisesti suosion saaneen tutkijan. Kovelin vuoden 2007 kirja, Overcoming Zionism, laukaisi toiminnan.
Finkelsteinin tapauksessa tärkeä sionistiaktivisti, Harvardin lakiprofessori Alan Dershowitz vaati toimia. Hän oli uhannut Finkelsteinia kanteilla sen jälkeen, kun Finkelstein syytti häntä plagioinnista ja valehtelusta – syytteet dokumentoidaan hänen vuoden 2005 kirjassaan Beyond Chutzpah: On the Misuse of Anti-Semitis and the Abuse of History. (University of California Press) Kovel hyökkäsi militantin israelilaisen kannattajan Martin Peretzin, The New Republicin pitkäaikaisen toimittajan, kimppuun.
ADL kannatti molempia irtisanomisia. Viime vuosikymmeninä ADL värähteli vihasta metron kylpyhuoneen seinille maalattujen antisemitististen merkkien vuoksi. Nyt sen johtaja tukee McCarthy-foorumia rakkaassa Israelissaan. Jokainen, joka ei noudata ADL:n kiivaasti sionistista agendaa, tulee alttiiksi syytöksille antisemitismistä.
Vuosina 1998-2006 kutsuin kampukselle silloin tällöin puhujia, jotka kritisoivat Israelin politiikkaa. Väistämättä sain sitten kirjeitä, sähköposteja (kopioita yliopiston rehtorille) ja puheluita, joissa minua syytettiin puolueellisuudesta tai "itsevihaavaksi juutalaiseksi".
"Miten voit sanoa noin?" Kysyin yhdeltä soittajalta. "Sinä et tunne minua."
"Olette kaikki samanlaisia, te ihmiset, jotka vihaat Israelia", mies vastasi.
"Sinä olet juutalaisia vihaava juutalainen", vastasin. "Sinä vihaat minua etkä tunne minua. Toivon, että voisit kuunnella omaa ääntäsi."
"Tunnen antisemitit kun puhun heille", hän huusi puhelimeen ja katkaisi puhelun.
"Eläköön Israel", huutavat yhdysvaltalaiset fanit. "Joka ei pidä tiimistämme, on antisemiitti."
Haluan huutaa: "Mene takaisin Israeliin, josta et ole tullut."
Saul Landau on IPS-stipendiaatti, A BUSH AND BOTOX WORLD (Counterpunch) -elokuvan kirjoittaja ja neljänkymmenen elokuvan ohjaaja, saatavilla dvd:llä osoitteesta roundworldproductions.com.