Perheväkivallasta johtuvia murhia tapahtuu Venäjällä joka viikko, kuten muuallakin maailmassa. Suurin osa Venäjällä jää yleisöltä huomaamatta ja poliisin ratkaisematta. Mutta äskettäin Moskovassa 25-vuotiaan Jegor Shcherbakovin murhan jälkeen viranomaiset tekivät poikkeuksellisia ponnisteluja syyllisen kiinni saamiseksi. Pian he pidättivät azerien kansallisen Orkhan Zeinalovin, ja toimittajat ilmoittivat välittömästi hänen syyllistyneensä murhaan - jo ennen oikeudenkäyntiä.
Venäjän suhteet Azerbaidžaniin ovat herkkä tasapainotteleva teko Moskovan pyrkiessä varovaisesti vahvistamaan suhteita Bakuun vieraannuttamatta pitkäaikaista liittolaistaan Armeniaa. Samaan aikaan nykyinen Zeinalovin aiheuttama meteli vain mutkistaa Kremlin tilannetta. Mutta Kreml on nykyään vähemmän huolissaan suhteista entisiin neuvostotasavaltoihinsa kuin sen tunteiden hyödyntämisestä, jotka protestoivat Birjulyovossa Štšerbakovin kuoleman vuoksi.
Maan talouskriisin kiihtyessä yleisö on siirtänyt huomionsa maahanmuuttajien ongelmaan ja pois epäonnistuneesta hallituksen politiikasta. Toinen leiri on poliittisesti korrekti ja puolustaa siirtolaisia, kun taas toinen vaatii pogromeja heitä vastaan. Joka tapauksessa viranomaiset ovat iloisia nähdessään ihmisten keskustelevan tästä ongelmasta maan rehottavasta korruptiosta, korkeista käyttömaksuista ja puutteellisesta sosiaalipolitiikasta. He eivät myöskään halua julkista keskustelua Venäjän tiedeakatemian äskettäisestä uudistuksesta, joka on jo johtanut tuhoisiin seurauksiin koulutuksen ja terveydenhuollon kannalta, tai keskustelua eläkeuudistuksista, jotka ovat saaneet jopa valtion virkamiehet hämmentyneiksi siitä, miten edetä.
Jos ihmiset keskittyisivät johonkin näistä asioista, he ymmärtäisivät nopeasti, että hallituksen toimet pahentavat talouskriisiä, horjuttavat yhteiskuntajärjestyksen perustaa ja uhkaavat Venäjän valtion selviytymistä.
Muuttoliike Venäjälle on saavuttanut huippunsa ja vähenee nyt. Tadžikistanissa asuu noin 7 miljoonaa ihmistä, mutta vaikka he haluaisivat, ei ole fyysistä mahdollisuutta, että yli 2 miljoonaa heistä voisi muuttaa Venäjälle. Tämä tarkoittaa, että Venäjällä asuvien tadžikilaisten määrä saattaa jossain vaiheessa laskea, mutta se ei voi lisääntyä. Näin ollen demografinen tilanne ei pahene pessimistisimmässäkään skenaariossa.
Lisäksi talouden hidastuminen vähentää myös siirtotyöläisiä houkuttelevien työpaikkojen määrää. Tietysti huomattava määrä maahanmuuttajia jää Venäjälle ja kilpailee jäävistä työpaikoista, mutta absoluuttisesti Venäjälle työnhakuun tulevien ulkomaalaisten työntekijöiden määrä joko vähenee tai ainakin vakiintuu.
Kertoo, että suurin ärsytys on kohdistunut kaukasialaisiin, vaikka he eivät ole ollenkaan maahanmuuttajia, vaan Venäjän kansalaisia. Virheellisesti "siirtolaisongelmaksi" pidetyn tilanteen korjaamiseksi jotkut viranomaiset ehdottavat viisumijärjestelmän käyttöönottoa Keski-Aasian entisten neuvostotasavaltojen kanssa. Toisin sanoen ne tarjoavat epäloogisen ratkaisun järjettömään ongelmaan.
Samaan aikaan Azerbaidžanista on tullut yksi entisten neuvostotasavaltojen nopeimmin kasvavista talouksista, ja sen elintaso kilpailee Venäjän kanssa. Azerbaidžanin menestyksen avain ei ole vain öljytulot, vaan myös suuret infrastruktuurihankkeet, jotka ovat varsin vaikuttavia niin pienelle maalle. Tulevaisuudessa Azerbaidžan alkaa itse houkutella maahanmuuttajia Keski-Aasiasta ja mahdollisesti Ukrainasta ja Moldovasta. Siinä vaiheessa azerit ovat luultavasti niitä, jotka valittavat "ulkomaalaisten piirittämästä".
Boris Kagarlitsky on Globalisaatiotutkimuksen instituutin johtaja.