Ensimmäistä kertaa kuulin Willy Wimmeristä NATOn "vapaus pommien kautta" -kampanjan aikana Serbiassa vuonna 1999. "Koskaan aikaisemmin niin harvat valehtelivat niin perusteellisesti niin monille, kuin Kosovon sodan yhteydessä", hän totesi kuuluisasti. "Ihmiset kuolivat tähän." Wimmer, joka oli silloin Saksan liittopäivien Kristillisdemokraattisen unionin puolueen jäsen, viittasi järjestäytyneen median yritykseen vakuuttaa Saksan väestö siitä, että Kosovossa todellakin tapahtui humanitaarinen katastrofi, joka vaatisi humanitaarista väliintuloa. Yritys oli, kuten tiedämme, aivan liian onnistunut.
Naton tiedottaja Jamie Shea sanoi tuolloin, että "poliittiset johtajat näyttelivät ratkaisevaa roolia yleisen mielipiteen suhteen". Hän viittasi saksalaisiin poliitikkoihin, noihin "demokraattisesti valittuihin edustajiin", jotka " tiesivät, mitkä uutiset olivat tärkeitä heidän maansa yleiselle mielipiteelle. Rudolf Scharping teki todella hyvää työtä. Ei ole helppoa, varsinkaan Saksassa, jonka väestö 50 vuoden ajan oli tuntenut vain sotilaallisen puolustuksen eli oman maansa suojelun, lähettää saksalaisia sotilaita satojen kilometrien päähän."
Selittäessään vaikeuksia, joita turvallisuuspolitiikan uusi määritelmä tuo mukanaan, Shea kiitti "ministeri Scharpingin lisäksi myös liittokansleri Schröderiä ja ministeri Fischeriä", jotka kaikki olivat "erinomainen esimerkki poliittisista johtajista, jotka eivät vain aja julkista mielipidettä, mutta osaa muokata sitä."
Shea oli luultavasti kyynisesti parhaimmillaan, kun hän kuvaili syitä optimismiinsa: ”Olen optimistinen huomata, että saksalaiset ovat ymmärtäneet sen. Ja huolimatta erittäin epämiellyttävistä sivuvaikutuksista, sivuvahingoista ja ilmahyökkäysten pitkästä kestosta, ne pysyivät kurssilla. Jos olisimme menettäneet julkisen tuen Saksassa, olisimme menettäneet sen koko allianssin aikana.
Kuten ZNetin lukijat luultavasti muistavat, useiden uutisten joukossa, jotka "olivat tärkeitä yleiselle mielipiteelle" Saksassa, olivat ministeri Sharpingin huhtikuussa 1999 toimittamat tiedot, että serbit ovat perustaneet natsityylisen keskitysleirin muutamille tuhansille. Kosovon albaanit Kosovon pääkaupungin Pristinan jalkapallostadionilla. Yrittäessään saada kansakunnan "pysymään kurssilla" toveri ministeri Joschka Fischer, entinen radikaali Saksan ulkoministeri, vertasi serbejä natseihin ja vaati sotilaallista väliintuloa ristiretkeläisten intohimolla: "Toista Auschwitzia ei saa koskaan olla! Muistan kuinka istuimme suojissa ja yritimme olla huomioimatta ympärillämme olevien humanitaaristen tomahawkien surinaa ja vitsailimme, että saksalaiset estäisivät "natsismin" palaamisen alueelle, joka rakensi identiteettinsä taistelulle saksalaisia natseja vastaan. Toisessa maailmansodassa Fisher ja Schroder turvautuivat natsien propagandaan, jota ei ole nähty vuoden 1945 jälkeen.
Muutama päivä sitten mieleeni tuli Willy Wimmer, yksi harvoista konservatiivisista saksalaispoliitikoista, joka vastusti Kosovon sotaa (ja jota Frankfurter Alemagne Zeitung kritisoi ennustettavasti "salaliittoteoreetikona"). Hyvin perillä oleva serbialainen konservatiivinen viikkolehti julkaisi käännöksen Wimmerin kirjeestä Saksan liittokansleri Schroderille. Kirje on raportti Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa pidetystä konferenssista, jonka järjestivät ulkoministeriö ja American Enterprise Institute. Tämän konferenssin, johon osallistui lukuisia pääministereitä "Baltiasta Makedoniaan", aiheena oli Balkan ja Naton laajentuminen.
Wimmer oli kuullut monia mielenkiintoisia asioita Bratislavassa. Esimerkiksi tuo "Hevosenkenkä-operaatio" – serbien väitetysti suunnittelema suunnitelma albaaniväestön karkottamiseksi Kosovosta vuonna 1999 – oli propagandakeksintö; että Kosovon sodan tarkoituksena oli antaa Yhdysvalloille mahdollisuus korjata kenraali Eisenhowerin valvonta toisessa maailmansodassa ja luoda Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo Balkanilla strategisesti tärkeän niemimaan hallitsemiseksi. Hän kuuli korkea-arvoisen amerikkalaisen virkamiehen sanovan, että amerikkalaisten tavoitteena oli vetää geopoliittinen viiva Itämerestä Anatoliaan ja hallita tätä aluetta sellaisena kuin roomalaiset olivat sitä aikoinaan hallinneet (olettaisi amerikkalaisen "mare nostrum", tai "meidän meremme" ei ole Välimeri, vaan Atlantin valtameri). Wimmerillä oli selvä vaikutelma, että kaikki olivat yhtä mieltä (ja olisivat voineet välittää vähemmän) siitä, että Naton humanitaariset hyökkäykset ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja että ne tehtiin hyvin tietoisesti, jotta voitaisiin luoda ennakkotapaus tuleville "humanitaarisille" toimille ilman YK:n mandaattia. .
Yksi tämän kirjeen monista mielenkiintoisista asioista on, että Wimmer ei suinkaan ole vasemmistoaktivisti. Ei edes vasemmistolainen "amerikkalaisen imperialismin" kriitikko. Hän ei ollut asiakirjaa kirjoittaessaan ainoastaan konservatiivisen kristillisdemokraattisen liiton (CDU) puolustuspolitiikan tiedottaja, vaan myös Euroopan yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen varapuheenjohtaja. Luettuani jugoslavian kielellä julkaistun kirjeen käännöksen olen yrittänyt, vaivatta, kaivaa esiin alkuperäisen. Olen havainnut, että asiakirja on julkaistu valtion lehdessä Blätter fur deutsche und internationale Politik (2001 9, sivut 1059, 1060). Alla oleva käännös on kuitenkin tekstistä, jonka löysin Kasselin yliopiston verkkosivuilta (http://www.uni-kassel.de/fb5/frieden/themen/NATO-Krieg/wimmer-rupp.html)
Luulin, että Znetin lukijat olivat kiinnostuneita USA:n politiikan luonteesta Balkanilla, erityisesti Ahtisaaren äskettäisen itsenäisen, mutta ei autonomisen Kosovo-suunnitelman valossa, sekä niitä, jotka ovat kiinnostuneita yleisemminkin. Yhdysvaltain ulkopolitiikka voisi hyötyä tästä karkeasta käännöksestä, jonka laatua pahoittelen.
-
Berliini, 02
Arvostettu herra liittokansleri,
Viime viikolla minulla oli tilaisuus osallistua konferenssiin Bratislavassa, Slovakian pääkaupungissa, jonka järjestivät Yhdysvaltain ulkoministeriö ja American Enterprise Institute (Republikaanipuolueen ulkopolitiikkainstituutti). Kokouksen pääaiheena oli Balkan ja Naton laajentumisprosessi.
Konferenssiin osallistui korkeita poliittisia virkamiehiä, mistä kertoi lukuisten alueellisten pääministerien sekä ulkopolitiikan ja puolustusministerien läsnäolo. Monien tärkeiden keskustelunaiheiden joukossa muutama ansaitsee erityisen korostuksen:
1. Konferenssin järjestäjät (US State Department ja American Enterprise Institute) vaativat Kosovon pikaista tunnustamista kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
2. Järjestäjät selittivät, että Jugoslavian liittotasavalta on pidettävä poissa kaikista oikeusvaltion elimistä ja erityisesti Helsingin sopimuksista.
3. Eurooppalainen oikeusvaltio on Naton este. Amerikkalainen oikeusjärjestelmä sopii siksi paremmin Eurooppaan.
4. Sota Jugoslaviaa vastaan käytiin oikaisemaan kenraali Eisenhowerin väärä päätös toisen maailmansodan aikana. Tällä tavalla strategisista syistä, jotka vaativat Yhdysvaltain sotilaiden sijoittamista tälle alueelle, virheellinen päättäväisyys on korjattu,
5. Eurooppalaiset liittolaiset osallistuivat sotaan Jugoslaviaa vastaan voittaakseen de facto dilemman, joka ilmaantui liiton "uuden strategisen konseptin" hyväksymisen jälkeen huhtikuussa 1999, ja voittaakseen halukkuuden eurooppalaiset varmistaakseen aiemman mandaattinsa YK:lta tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöltä.
6. Eurooppalaiset liittolaiset voivat perustella legalistisesti, että tämä sota Jugoslaviaa vastaan, joka ei kuulunut sopimuksen piiriin, oli poikkeus. On kuitenkin selvää, että tämä on ennakkotapaus, johon he voivat ja aikovat vedota milloin tahansa.
7. Naton pitäisi nyt täyttää Itämeren ja Anatolian välinen alue, kuten Rooman joukot täyttivät sen Rooman valtakunnan korkeimman kauden aikana.
8. Lisäksi Puolaa on ympäröitävä pohjoisesta ja etelästä demokraattiset naapurivaltiot; Bulgarian ja Romanian olisi tarjottava alueellinen yhteys Turkkiin; pitkällä aikavälillä Serbia on pidettävä poissa eurooppalaisesta kehityksestä (luultavasti Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon turvallisuuden lisäämiseksi).
9. Puolan pohjoispuolella on tärkeää varmistaa kaikkien Pietarista Itämerelle kulkevien reittien täydellinen valvonta.
10. Jokaisessa prosessissa ihmisten itsemääräämisoikeus olisi asetettava etusijalle ennen kaikkia muita kansainvälisen oikeuden säännöksiä tai sääntöjä.
11. Lausunto, jonka mukaan Naton sota Jugoslaviaa vastaan oli kaikkien asiaankuuluvien kansainvälisen oikeuden määräysten ja sääntöjen vastainen, ei kohdannut vastustusta.
Tämän konferenssin jälkeen, jossa keskustelu oli erittäin avointa ja rehellistä, emme voi välttää konferenssin päätelmien pitkäkestoista merkitystä, varsinkin kun otetaan huomioon osallistujien ja järjestäjien ammatillinen arvo ja pätevyys.
Amerikkalainen puoli näyttää olevan tietoinen siitä, että ajaakseen etujaan sen on horjuttava kahden maailmansodan seurauksena kehitettyä oikeusvaltiota. Vallan on oltava oikeudenmukaisuuden yläpuolella. Jos kansainvälinen laki on esteenä, se on poistettava. Kun Kansainliitto omaksui samanlaisen kehityksen, toinen maailmansota ei ollut kaukana. Ajattelutapaa, joka asettaa oman edun niin absoluuttiseen asemaan, ei voida kutsua muuksi kuin totalitaariseksi.
Ystävällisin terveisin,
Willie Wimmer
-
* Andrej Grubacic on anarkistinen historioitsija Kaakkois-Euroopan vuoristosta. Hänet tavoittaa osoitteessa [sähköposti suojattu]
* Lisätietoja Balkanin viimeaikaisesta kehityksestä on ZNet-kommentaarissani osoitteessa: http://www.zmag.org/bios/homepage.cfm?authorID=181
* Tiedot Bratislavan konferenssista näyttävät kadonneen internetistä. Kokeile googlaa ”Alueellinen pyöreä pöytä: ”Onko euroatlanttinen integraatio edelleen raiteilla? Mahdollisuudet ja esteet”.
* Niille teistä, jotka lukevat saksaa, tutustu Frankfurter Allgemeine Zeitungin kritiikkiin Wimmerin "yksinkertaistetuista näkemyksistä" [Christoph Albrecht, FAZ, 27. elokuuta 2001]