Kosovon reitti Syyrian katastrofiin
Pierre Guerlain
Viimeisimmät Syyrian hallitukselle esitetyt syytökset ovat saaneet vuoden 1999 länsimaisen interventiomallin henkiin Serbian vastaisessa sodassa silloisessa Serbian maakunnassa Kosovossa. http://www.nytimes.com/2013/08/24/world/air-war-in-kosovo-seen-as-precedent-in-possible-response-to-syria-chemical-attack.html?pagewanted=all&_r=0 Kosovon ja Serbian välinen rinnastus on silmiinpistävä, ainakin retorisesti toistaiseksi. Kosovossa, kuten Syyriassa, hallitusta syytetään kansanmurhasta tai etnisestä puhdistuksesta tai väestön joukkomurhasta, ja lännen väliintulo esitetään humanitaarisena väliintulona.
Lakiin ja ihmisoikeuksiin vedotaan samalla kun kansainvälistä oikeutta ja YK:ta ohitetaan, suuren maailman väestön osan näkemykset jätetään huomiotta ja ne, jotka kutsuvat itseään "kansainväliseksi yhteisöksi", ovat pohjimmiltaan länttä ja sen liittolaisia. Humanitaarista väliintuloa puolustetaan Syyriassa, mutta ei Egyptissä, vaikka sielläkin hallitus surmaa suuria määriä ihmisiä (Syyrian hallituksen ja lännen hiljaisen hallituksen nimenomaisella hyväksynnällä).
Kosovossa UCK-nimellä tunnettua ryhmää USA ja Britannia pitivät terroristijärjestönä kaksi vuotta ennen Naton pommi-iskuja; Siitä huolimatta siitä tuli Naton tärkein liittolainen, joka ohjasi pommejaan maassa olevien laitteiden ansiosta. Syyriassa Al Assadin rumaa hallintoa vastustavat ryhmät, jotka on leimattu terroristeiksi muissa maissa (esimerkiksi Malissa tai Afganistanissa). Nämä ryhmät toimivat Irakissa, missä on meneillään sunni-shia-sissisota. Länsi muodostaa mukavuusliittoja joidenkin ryhmien kanssa, joita se parhaillaan taistelee, ja näyttää tietämättömältä, mitä tulee sotilaallisen voiton jälkeen. Libyan esimerkki on kuitenkin osoittamassa, että se, mitä tulee myöhemmin, ei ole demokratia eikä edes vakaus, vaan öljyn saatavuus kaoottisissa olosuhteissa.
Kosovossa, kuten niin monet tarkkailijat libertaareista radikaalivasemmistoon, https://znetwork.org/lying-about-syria-and-the-lying-liars-who-lie-about-the-lying-by-david-swanson.html Bacevich-tyyppisille konservatiiveille tai riippumattomille tutkijoille, kuten Todorov, ovat osoittaneet, että etninen puhdistus tapahtui sodan jälkeen: päinvastainen kuin pelättiin, lännen tukemat albaanit puhdistivat serbiat. http://theotherjournal.com/2010/05/25/war-as-the-new-normal-an-interview-with-andrew-bacevich/ Gérard Chaliand, kuuluisa geopoliittinen asiantuntija ennustaa uuden sodan Syyrian opposition eri ryhmittymien välillä nykyisen hallituksen kaatumisen jälkeen. http://www.youtube.com/watch?v=XlnJcjq3OrU Merkit ovat olemassa: lännen interventiolla, joka ei tapahdu, jos Yhdysvallat ei ole mukana – sillä sekä Iso-Britannia että Ranska ovat heikkoja toimijoita –, sillä olisi tuhoisia seurauksia Syyriassa, Lähi-idässä ja siksi maailmanlaajuiset seuraukset.
Sotaan lähtemisen syy on humanitaarinen: Syyrian hallituksen uhrien suojeleminen. Vaikka libertaarisen Anti War -sivuston asiakirjoina monet niin sanotun Syyrian opposition osien väitteet ovat osoittautuneet huijauksiksi ja syytökset myrkyllisten kaasujen käytöstä on avainargumentti sotaan. http://original.antiwar.com/justin/2013/08/25/transparent-hoax-could-lead-to-war/ Ei ole epäilystäkään siitä, että Syyrian hallitus ei ole demokraattinen ja murhaava, mutta hallinnon muuttamiseen tähtäävillä interventioilla ei ole juurikaan tekemistä etiikan ja paljolti paljaiden valtasuhteiden kanssa. Syyrian kristitty vähemmistö, kuten Egyptissä, tukee usein vastahakoisesti hallitusta, joka ei epäröi murhata vastustajia, koska heidän mielestään vaihtoehto olisi huonompi. Miksi länsi tukee niitä, joita se kutsuu "islamilaisiksi terroristeiksi", eikä kristittyjä?
Syy on geopoliittinen, ei humanitaarinen. Indonesian joukkomurhat Itä-Timorissa eivät nousseet näkyvästi länsimaisessa lehdistössä, ennen kuin niistä tuli geopoliittista merkitystä. Kosovossa kaaos johtui interventiosta ja käänteisestä etnisestä puhdistuksesta, mutta Yhdysvallat saattoi perustaa Camp Bondsteelin ja puolustaa hegemoniaansa osassa maailmaa, jossa Venäjällä oli ollut paljon vaikutusvaltaa. Syyriassa panokset heikentävät Irania ja myös Venäjän vaikutusvaltaa, jolla on alueella vain yksi liittolainen.
Kysymys ei siis ole siitä, tehdäänkö julmuuksia vai ei: ne ovat, vaan molemmat osapuolet kilpailevat keskenään ollakseen julmia. Hallituksella on Venäjän aseet ja tuki, kapinalliset, jotka eroavat merkittävästi vuoden 2011 mielenosoittajista, ovat Saudi-Arabian, Qatarin ja lännen aseistamia. Kosovo-tyyppinen lännen väliintulo johtaisi verilöylyyn, heikentäisi Irania, mutta myös horjuttaisi koko aluetta, mikä ei ehkä olisi lännen ja sen pääliittolaisen Israelin mieleen. Aseita saattaa olla jo liikaa, jotta voitaisiin edes harkita kaikkien ryhmien painostusta lopettamaan ammunta ja aloittamaan neuvottelut.
Kosovossa länsi päätyi tukemaan terroristina pitämänsä ryhmää, joka osallistui ihmiselinten salakuljetukseen ja johti sitten etnistä puhdistusta. Libyassa takaisku johti Yhdysvaltain suurlähettilään salamurhaan, ja aseellisten jengien valta on ylin. Afrikan maat vastustivat Libyan väliintuloa, mutta niin kutsuttu kansainvälinen yhteisö ei voinut välittää afrikkalaisten varoituksista.
On täysin ymmärrettävää, että julmuuksien kuvat liikuttavat ihmisiä, jotka haluavat lopettaa joukkomurhat. Tietysti on tärkeää tietää, kuka näitä julmuuksia tekee, mutta geopolitiikkaa ei voida pelkistää yksinkertaistettuun eettiseen malliin. Vallat puuttuvat vallan syistä, eivät puhtaasti moraalisista ja välinpitämättömistä syistä. Kosovossa humanitaarinen syy oli naamio sotilaallisille ja hegemonisille, se johti kaaokseen ja vahvisti USA:n hegemoniaa. Syyriassa kaaos häämöttää, mutta Yhdysvalloille koituvat kustannukset saattavat tehdä jopa hegemonisen tavoitteen mahdolliseksi.
Diplomatia tarkoittaa, että neuvottelet jopa pahimpien vihollistesi kanssa, jopa rumien hallintojen kanssa. Syyrian konfliktin ratkaisu ei todellakaan ole helppo, mutta jos kaikki aseistavat osapuolet, verenvuodatus jatkuu. Väliintulon pitäisi olla pyrkimystä työskennellä Venäjän kanssa ja painostaa Saudi-Arabiaa pakottamaan neuvottelut. Irakissa Hussein oli ruma diktaattori – toisinaan lännen rohkaisemana, vaikka hänen rikoksensa tiedettiin http://www.foreignpolicy.com/articles/2013/08/25/secret_cia_files_prove_america_helped_saddam_as_he_gassed_iran —; tämä ei oikeuttanut sotaa. Joukkotuhoaseita koskevat valheet johtivat sotaan ja miljooniin kuolemiin, jotka olisi voitu estää. Syyrian sotaan ajava propaganda korostaa Assadin hallinnon rumuutta, mikä ei ole vielä epäselvää. Kosovo, Irak ja Libya ovat osoittamassa, että se, mitä Goya kutsui "sodan katastrofeiksi", eivät ratkaise humanitaarisia kriisejä. Humanitaarisuus geopolitiikassa on vain naamio.
ZNetwork rahoitetaan yksinomaan lukijoidensa anteliaisuudesta.
Lahjoita